February Stars

Tämä päivä oli kuin juurihoitoa hammastikut kynsien alla. Auto piti viedä huoltoon heti aamusta, joten kello oli soittamassa hieman kuuden jälkeen. Sinne asti ei tosin unihiekka riittänyt vaan eilisen hieronnan liikkeelle saamat kuonat tekivät kostoiskun unesta herättävän päänsäryn muodossa joskus neljän jälkeen. Viiden maissa piti noudattaa saamaani neuvoa ja heittää tulehduskipulääkettä kitusiin. Positiivisena puolena mainittakoon, että vaikutus — lähinnä lääkkeen eikä korvien — oli sentään kiitettävä ja sammuin taas melko nopeasti. Eipä se kellon soitua ehkä hirveästi lohduttanut, kun arkustani puolikuolleena nousin.

Matkalla tohtorille rakas peltiratsuni alkoi protestoida murisemalla korvia huumaavalla jylyllä, vaikka käynnin piti olla vain sen parhaaksi. Perillä epäilyni osoittautuivat todeksi ja poloisen rööri paljastui (jälleen) rikkoutuneeksi. Siinä meni sitten korjauksen aikataulu ja budjetti hieman uusiksi. Vatsan alta löytyi muitakin yllätyksiä, mutta toki jonkinlaisia sellaisia odottelinkin, joten lopulta taidan selvitä touhusta ihan alkuperäisen budjetin sisällä. Positiivista reissussa oli, että ennakkoon etsimäni reitti vältti ruuhkat ja olin varsin hyvin ajoissa perillä. Toki siirtymävaihe töihin olikin sitten vaakatasossa piiskaavassa sateessa seisoskelua. Eihän siinä muuten mitään, mutta kampaus oli pilalla, ja sitä myöten päivä ja koko elämä. On tämä Suomen talvi kaunis.

Täysin horroksessa vietetyn työpäivän lopuksi totesin, ettei ehkä tarvitse miettiä, mihin aika tuntuu välillä katoavan. Parina viime viikkona olen näemmä tehnyt kuusipäiväistä työviikkoa, mutta viidessä päivässä. No, onpahan varaa pitää tulevassa kuussa vapaapäiviä (tai "vapaa"-, kun ne kuitenkin ovat jo täynnä mietittyä ohjelmaa).

Ilta alkoi sentään rennosti saunomalla. Lisää hikeä sainkin sitten saunan jälkeen, kun kävin kaikki hyllyt ja komerot läpi etsien auton huoltokirjaa ja rekisteriotetta. Olen näemmä säilönyt ne niin hyvään talteen, että pitää taas palkata vihikoirat kaivamaan ne jostain pattereiden väleistä esiin.

Onneksi illan voi sentään pelastaa hellyyttävällä animaatiolla.

(Kuva: Johannes (Jan) Vermeer: Het slapende meisje)