Tänään bussissa istuessani satuin lukemaan masentavan uutisjutun, jota en nyt tietenkään löytänyt mistään nettiläpyskästä. Löysin tosin jotain muuta, joka oli vähän samaa sarjaa masentavuudessaan.
Bussimatkan lehdessä oli vähän samaa henkeä, eli ihmisiä tekemässä uusintoja jostain, mitä ei olisi pitänyt tehdä ensimmäistä kertaakaan. Hehtaaritasolla juttu taisi kertoa siitä, kuinka Vantaalla oli napattu kiinni neljä autokuskia, jotka olivat huristelleet teillä huumeiden vaikutuksen alaisena. Jokainen heistä oli myös ajanut kortitta, joku myös autolla ilman kilpiä (mikä kertoo jo aika kovista pöllyistä — voisi kuvitella, että tuollainen olisi aika suoraa poliisien peräänsä kerjäämistä).
Eniten harittaviin silmiini pisti se, että ainakaan kahdelle sankarille tämä tempaus ei ollut ensimmäinen lajissaan. Yksi valopää oli kortitta ratin takana suunnilleen kymmenettä kertaa vuoden sisään. Vastenmielisimmän idiootin arvonimen saa tällä kertaa kuitenkin vielä tehokkaampi suoriutuja. Kyseiselle teiden ritarille (tai ritarittarelle, en muista) tämä kerta oli 21. vuoden sisällä. Siis kahdeskymmenesensimmäinen kerta, kun tämä ameeba jää kiinni siitä, että ajaa ilman korttia yhden vuoden aikana. Voin vain arvailla, kuinka monta kertaa hän oikeasti on ollut ratin takana, kun aivan jokaisella keikalla ei varmaan ole tullut poliiseja vastaan.
Pistää miettimään, mitä tuollainen ihminen vielä tekee ratissa, tai edes vapaalla jalalla. Ehkä pitäisi vinkata poliiseille, että hän on puhunut pahaa lapsipornon suodattamisesta, niin saattaisi häkki lopultakin heilahtaa.
Hieman positiivisempi seikka tässä päivässä oli, että menin aamulla kihloihin.
Hieman negatiivisempi kokemus oli taas se, että minun jo lämmitettyäni uunin valmiiksi herkullista pakastepizzaa (jossa ei [olisi] ollut nuuskaa tai sieniä –tyhm. blog. huom.) varten tajusin, ettei pakastimessa sellaisia lainkaan ollut. Piti hakea ihan aito pizza sadan metrin päästä keskellä hyisintä helmikuuta. Ahdisti.
perjantai 29. helmikuuta 2008
Bulletproof Cupid
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Onneksi olkoon hamekankaan ostolta säästymisen johdosta!
Kiitän. Riskinä on tietysti taloudellisten velvoitteiden kasvaminen tuota pahemmiksi, kun kosija on jo ilmoittanut odottavansa sormusta ja pitävänsä timanteista.
Ehdotin, että niiden sijasta voisimme tatuoida sormukset nimettömiimme. Jos tuo ei vielä tehoa, niin minun täytyy olla ihan tosissani oma itseni, jotta toinen luovuttaisi ja liiton uhka katoaisi pääni yltä.
Eli joku kosi, etkä raaskinut sijoittaa hamekankaaseen ja luulit pääseväsi helpommalla näin. Hah hah haa...
No ei vaineskaan. Onnittelut!
(Sikäli mikäli tuo oli ihan tosi juttu, eikä siihen ollut mitään koiraa haudattuna. [En ole päässyt sinusta vielä ihan selvyyteen, että kannattaako uskoa mitään mitä täältä lukee.])
Sitä paitsi eikös se ole kosija, joka ostaa ne sormukset, eikä kosittu...
Onnittelut! (Sikäli mikäli tuo oli ihan tosi juttu, eikä siihen ollut mitään koiraa haudattuna. ...)
Kiitän. Tosin on myönnettävä, että kuopassa on kokonainen kennel.
Kosija oli vanha ystäväni, joka varoitteli kosinnasta ennakkoon. Olen myös siinä käsityksessä, että hänen oli ainakin tarkoitus kosia useampia ihmisiä. En tosin tiedä, jättikö sen sitten tekemättä, kun suostuin. (Tai "suostuin"...)
Valitettavasti/onneksi juttu jäänee vitsiksi, jota ei kukaan jaksa muistaa edes enää viikon päästä. Todellista rakkautta tilanteeseen ei siis minun puoleltani liity vaan se on yhä kaupan.
En ole päässyt sinusta vielä ihan selvyyteen, että kannattaako uskoa mitään mitä täältä lukee.
Ei. No, osin ehkä, mutta saatan värittää juttuja sen verran, ettei alkuperäistä sävyä näe alta.
Elämä on tylsää, ja paljon mielenkiintoisempia juttuja saa aikaan, kun keksii (tai siis sävyttää) ne itse.
Sitä paitsi eikös se ole kosija, joka ostaa ne sormukset, eikä kosittu...
Jos kosija vielä jaksaa sormuksiin viitata, tulen vetoamaan tähän näkemykseen ja kerron, että henkiset tukijoukkoni ovat samaa mieltä.
Ai, menit kihloihin vanhan ystävän kanssa? Sangen omaperäistä, vähän tuollainen vanhassa-vara-parempi -asenne, vai? Lukiessani oletin, että se oli pizzalähetti, jolle kihlauduit.
Mutta jos lähdetään kihloja tatuoimaan, sehän on pysyvämpää kuin naimisiinmeno!!Eihän tuommoinen sormus lähde kuin laserilla? Oliko se sittenkin vakavaa?
Ai, menit kihloihin vanhan ystävän kanssa? Sangen omaperäistä, vähän tuollainen vanhassa-vara-parempi -asenne, vai?
Neito on minua nuorempi, joten kyse on ehdottomasti nuoressa-vara-parempi -asenteesta. (Sillä enhän minäkään vielä ole vanha.)
Lukiessani oletin, että se oli pizzalähetti, jolle kihlauduit.
Neidon ammatti jätettäköön salaisuudeksi intimiteettisyistä.
Se täytyy tosin sanoa, että en muista pizzalähetin ikinä kosineen minua. Lienen elänyt aivan liian suojattua elämää.
Mutta jos lähdetään kihloja tatuoimaan, sehän on pysyvämpää kuin naimisiinmeno!!Eihän tuommoinen sormus lähde kuin laserilla?
Juuri sen takia toivoin ehdotuksen pelottavan kosijan perääntymään. Eipä ole vielä ainakaan kertonut perääntyvänsä, mutta eipä niitä sormuksiakaan ole hankittu.
Lähetä kommentti