sunnuntai 14. joulukuuta 2008

Big Empty

Oscarista puuttuu palojaTuntuuko teistä koskaan siltä, että elämä on kuin palapeli, jossa on suurin osa paloista hienosti omilla kohdillaan (erityisesti ehkä kaikki reunat kasassa), mutta keskellä puuttuu puolikkaan pöydän kokoinen pala, mikä pilaa koko kokonaisuuden? (Kyseessä oli oikeastaan retorinen kysymys, mutta toki tähän saa vastatakin. Tai miksei johonkin muuhunkin, jos tämä oli liian vaikea kysymys.)

Joskus sitä jopa löytää jotain sen suuren palasen kaltaista, ja ehkä vähän viilailleen pala sopii paikoilleen toviksi. Joskus palalla ei ole edes juurikaan yhteistä muun kokonaisuuden kanssa, mutta sen runnoo tyhjälle paikalle väkisin. Ja vaikka sitä kuinka yrittäisi pitää mielessä, että pala ei ole (eikä ole koskaan ollut) sopiva, sen tippuminen irti vitharmittaa kovasti.

Minä olen paasannut tästä samasta aiheesta ennenkin vaikka kuinka monesti, mutta yhä sama asennevamma roikkuu selässäni ylensyöneen apinan tavoin; onnellisuus ei vain synny siitä, mitä minulla on, vaan keskityn puuttuviin asioihin ja annan puutteiden olla onneni tiellä. Ja sitten kuljen suu mutrussa päivät pääksytysten aina maailman tappiin saakka. Rasittavaa, mutta ehkä en tosissani edes tahdo tästä asenteesta eroon, kun en sille lopulta kuitenkaan tee mitään. No, ehkä joskus vähän yritän, mutta lopulta saan kuitenkin taas selitellä TV-kameroille, kuinka oli vähän vastatuulta, tankkaus ei mennyt ihan nappiin ja ylikuntokin vaivaa.

Noh, ehkä tämä riittää epämääräisestä jauhamisesta ja semisynkistelystä. Loppuun piristävää tanssimusiikkia, joka saa taatusti pikkujouluissa joka tontun villiksi ja jokaisen jalat väpättämään.


(The Cure: Apart)

lauantai 6. joulukuuta 2008

Huomioita viikosta ja viikonlopusta

Jos olisin jonkinlainen nerokas rikollinen ja suunnittelisin minkäänlaista iskua (esimerkiksi pankin tai aikuisviihdeliikkeen ryöstöä) Helsinkiin, ajoittaisin sen ETYJ-huippukokouksen ajaksi. Kaupungin joka ainoa poliisi kun seisoo silloin keskellä jotain risteystä punainen valotikku kädessään. Itse akti (se rikollinen teko, siis) sujuisi näin ollen varmastikin nopeasti ja ilman kummoistakaan jännitystä (on yhä puhe siitä rikollisesta teosta). Suunnitelman suurin heikkous lienee pakoreitin valinta, kun matkalla haluttuun kohteeseen (oli se mikä ja missä päin tahansa) eteen osuu varmasti vähintään muutama suljettu katu tai risteys.

En kuitenkaan ole se huippurikollinen vaan tavallinen työläinen, joka ahkeroi tämän viikon uuden projektin parissa ja ehti kotiin muiden menojen ja joukkoliikenteen suorastaan hämmentävien suoritusten (joihin yllämainitulla kokouksella toki saattoi olla vaikutusta) takia joka ilta melko myöhään. Lopulta perjantai-iltana oli pakko nauttia omasta vapaa-ajasta sen verran, että kukuin pystyssä täysin typerästi puoli neljään, minkä takia tämänpäiväinen aamiainen tuli nautittua joskus yhden jälkeen ja tätä postausta aloittaessani oli lounas vielä uunissa.

Lounaista puheen ollen, minusta työmaaruokalan melkein yhdeksän euron lounas on kaltaiselleni varpusen lailla syövälle kukkakepille aika riistohintainen (ainakin ruoan houkuttelevuuteen nähden), joten viikolla tuli syötyä kolme kertaa epäruokaa paikallisessa skotlantilaisessa. Kun sinne käveleminen on toisaalta päivän ainoa hetki, jolloin voi liikkua ulkona valoisan aikana, en pidä sitä kovin pahana.

Tämänpäiväinen omantunnon puhdistus onnistui aamulorvailusta huolimatta siivouksen muodossa, joten kovin suuria velvollisuuksia en illaksi harteilleni ota. Päivän suurin tavoite olkoonkin iPodin modaus niin, että saan parhaita paloja musiikkikirjastostani sinne ilman iTunesia.