Eräs kesän ns. isoimpia juttuja minun osaltani on takana, ja olen vielä hengissä. Hengissä pysyminen ei tuottanut kovin suuria ongelmia, mutta välillä meinasivat käämit kyllä palaa ja pelihousujen puntit riekaloitua. Tiivistyksenä täytyy ehkä vain sanoa, että minulla on kovin erilainen tyyli tehdä joitain asioita kuin muutamilla muilla ihmisillä. Ehkä kyse on vain siitä, että minä kittaan kepardia pullollisen (tai kaksi) siinä, missä muilta menee korillinen (tai kaksi).
Samalla ympäripyöreyden tasolla voisin tässä maalailla muista kuulumisistani edessä olevia ikuisuusprojekteja oman kämpän suhteen, mutta en viitsi, kun ne alkavat kuitenkin vain masentaa. Niiden sijasta mainitsen siis vain yhden edessä olevan melko lailla pakollisen tilaisuuden, joka toisaalta on minulle vähintään siedettävän mieluinen. Lisäksi on kovat odotukset muidenlaisten tilaisuuksien määrän kasvusta, mutta se kasvu ei tunnu nopeudessaan jäljittelevän ainakaan rairuohoa. Sammalta ehkä. Vai kasvaako sammal hitaasti? Onko sillä merkitystä? Onko millään? Olenko ihan terve?
(Tässä välissä iski pieni metabloggauksellinen hetki, jonka ajan mietin, mitä hittoa oikein kirjoitan ja — ennen kaikkea — miksi.)
Minä taidan nyt ottaa pizzan uunista ja painua katsomaan Kovaa laakia taikalaatikosta.
perjantai 4. heinäkuuta 2008
Dead and Bloated
Lähettänyt DorianK klo 22.06
Tunnisteet: höpön löpön, olisi teillä varmaan ollut parempaakin tekemistä kuin lukea tämä, plaa plaa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Melko kryptistä.
Aika lievästi ilmaistu. Myös aika lailla pimeätä.
Tukanleikkuupolkkaus taitaa olla aika ontuvaa ja turhaa, jos yrittää välttää kaikenlaisten koordinaattien antamisen itsestään ja etenkin muista. Ehkä täytyisi keksiä jotain muuta kirjoitettavaa.
Ton viimeisen kappaleen mä kyllä ymmärsin.
Hyvällä tuurilla suunta on siis kuitenkin selvempään ja ymmärrettävämpään päin.
Postaus oli esimerkillinen näyte bloggaamisen uudesta ajasta kulttuurikomitean mietintöluonnoksen ohjeistettujen ilmaisurajoitteiden puitteissa koskien "itseilmaisuun soveltuvaa ilmaisukeinoa". Otan osaa. Valtakunnallinen media-asiamies ottaa näytteen verrokkikäytännön perustan luomisen ohjeistusperustetietokannan määrittäväksi välineeksi tulevien vertailujen mahdollistamiseksi mainituin perustein.
Olet tuon helvetin lätkäsi ansainnut.
Tämän itseilmaisumuodon ilmentymien arvioinnissa käytettävä asteikko on osittain yhä määrittelemätön, minkä takia arviointistandardien luominen verrokkinäytteiden avulla on suotavaa, ellei jopa välttämättä tarpeen. Arviointiskaalan ollessa vielä pääosin tyhjiö on oleellista saada esimerkkejä myös sellaisesta ilmaisusta, jossa outo ja hämmentävä kielellinen ulosanti peittää aistijoiden silmiltä ilmaisun ilmentymän sisällön täydellisen puutteen.
Kiitos. Kai.
Tää on vaan kateellisten panettelua. Luonnollisesti omat vajavaiset "itseilmaisuun soveltuvat ilmaisukeinoni" eivät kohtaa minkään helvetin tai muunkaan esikartanoalueen kulttuuri- ja koulutusvaliokuppilan esittämiä laadullisia erinäisehtoja.
Haluan ilmaista tyytyväisyyteni siitä, että alulle panemani itsearvioinnin aalto näin leviää ja laajentuu myös muihin arvosanoihin kuin pelkkään infernaaliseen suositteluun. Onnittelenkin sinua itsekriittisemmän suuntauksen pioneerina toimimisesta ja sillä tavalla esimerkin antamisesta. Toisaalta on esitettävä myös se huomio, että tietojeni mukaan sinulla ei ole sellaista itseilmaisun ilmentymien julkaisuun soveltuvaa ympäristöä, joita valiokunta haluaa arvostelun kohteeksi alistaa. Toisaalta tämäkin voidaan nähdä vain positiivisena merkkinä itsearvosteluilmiön laajenemisesta alkuperäisen kontekstinsa ulkopuolelle.
Koen tässä yhteydessä tarpeelliseksi myös sanoutua irti kaikenlaisesta kateellisten panettelusta. Tämä on siveä blogi enkä minä osallistunut moiseen perhearvoja rappeuttavaan toimintaan millään lailla!
Lähetä kommentti