Viime päivinä on tullut hieman reviteltyä. Ei millään sellaisella tavalla, millä voisi tienata etelänmatkoja tabloidilehtien piikkiin, mutta minun elämäni mittakaavalla olen elänyt lähes veitsenterällä, monimetrisillä adrenaliinikuohuilla surffaten.
[Parental advisory - Nerdy content]
Ensimmäinen aalto iski perjantaiaamuna, kun työkoneeni mukava käytönestojärjestelmä päätti jonkun päivityksen jälkeen, että se haluaa taas rajoittaa vapauksiani tehdä, mitä minua vain sattuu huvittamaan. Koska tuollaiset himmelit eivät minulle v*ttuile (ja koska tekemisiäni seuraava esimies oli poissa), käytin suurimman osan perjantaista siihen, että asensin Visvan rinnalle toisen käyttiksen. Tämä yksilö ei estä minua kansallisen turvallisuuden nimissä esimerkiksi poistamasta hakemistoa, jonka olen itse hetkeä aiemmin luonut. Helpotti.
Ahkeran viikonlopun jälkeen uskaltauduin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan urhoilemaan eilisiltana. Jätettyäni alkulämmittelyt ja muut turhuudet väliin kirmailin pienen varsan tai muun jyrsijän lailla, ja hyvää teki. Suussa tosin maistui sen verran tukevasti veri, etten viitsinyt syljeskellä minnekään ja katsoa, minkä värisiä yllätyksiä sitä nielusta tulee. Uskon kuitenkin selvinneeni urakasta hengissä — tai sitten tiedottaminen muunlaisesta lopputuloksesta ei vain ole saavuttanut minua vielä, mikä olisi kyllä sekin ihan tyypillistä. Ennen nukkumaanmenoa herkistelin kuin mikäkin pehmo ja alennuin jopa hieman venyttelemään. Voi olla, että lähinnä tuon hairahduksen ansiosta pystyn tänään kävelemään liiemmin vikisemättä, joten antanen sen itselleni anteeksi.
Kuvittelen mielessäni jo kieli pitkällä sitä uutta elämää, joka odottaa — toivottavasti — alle kuukauden päässä. Silloin ei ehkä tarvitse riemastua ihan tämän tason asioista vaan ilonaiheet ovat hieman laadukkaampia. On sitä odotettukin.
Jos jonkun mielestä elämäni on tylsää ja säälittävää, voin myöntää hänelle mitalin tarkkanäköisyydestä.
(Kuva: John Trumbull: Surrender of Lord Cornwallis)
tiistai 18. maaliskuuta 2008
A Small Victory
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Kuulostaa tutulta. Minä kerran tallensin jotain kuvia tähän läppärille ja tein kansion niitä varten ja sen jälkeen yritin siirtä ne kuvat siihen kansioon, niin Visvainen ystäväni ilmoitti, että minulla ei ole oikeutta toimia niin. Heitin läppärille aika pahana, että "up yours!"
Tässä postauksessa oli kyllä niin paljon vauhtia ja vaarallisia tilanteita, että jännityksellä odotan mitä kuukauden päästä tapahtuu.
Ehkä läppäri on optimoitu suomalaiseen käyttöön ja kaikenlainen kuvien siirtely on estetty ihan vain siltä varalta, että ne saattaisivat ehkä & kenties sisältää lapsipornoa.
Luulen, että siinä menee tiukempikin läppäri kyykkyyn, jos sille noin ilkeästi urahtaa. Ja se on sille ihan oikein, vaikka eihän se sen poloisen vika ole, että siihen on (esi)asennettu roskaa.
Veikkaan (koska vain siten voin voittaa) olevani kuukauden kuluttua tästä kaikesta menosta niin väsynyt ja stressaantunut, että ryömin kolooni kesäunille ja palaan maisemiin joskus lokakuussa.
Tuli ihan uteliaisuuspuuska: mitäköhän jännittävää tapahtuu alle kuukauden päästä.
Todennäköisesti ei juuri mitään. Nukkua ajattelin, ja katsella digiboksin levyä tyhjemmäksi. Tosin veikkaan, että sitä ennen pitää ihan vähän paneutua kaikkiin sellaisiin projekteihin, jotka olen suunnitellut tekeväni "sitten joskus".
Hetkittäin tosin tuntuu, että tuo vapaus ei koita vielä kuukauden sisällä...
Kiitos tuurauksesta. Olisi ollut sääli jättää nakkipiilo kaksimielishuomiotta.
Elämme jännittäviä aikoja, pääsiäinen kun on munien aikaa. Johan tässä pakanakin ihan villiintyy.
Eipä kestä. Tuuraus oli toki varsin raskasta ja järkyttävää minulle, kun en kaksimielisyyksistä lainkaan perusta. Rivous on niin kovin rumaa kaikissa muodoissaan.
Itse en toivo kohdalleni kovinkaan munarikasta pääsiäistä. Tässä kunnossa täytyy vähän katsoa, mitä suuhunsa panee.
Lähetä kommentti