Aloin eilen miettiä, onko olemassa termiä sille ilmiölle, kun joku sanoo jotain, joka on ehkä tarkoitettu kohteliaisuudeksi ja kuulostaakin aluksi sellaiselta, kunnes lause sakkaa ja syöksyykin — ehkä täysin tarkoituksetta — liekehtien kohti solvauksen jykevää peruskalliota. Omasta sivistyssanakirjastani ei löytynyt termiä moiselle, vaan eipä minulla sellaista kirjaa olekaan. Jos joku sattuu tuntemaan Elimäen tarkoitukset läpikotaisin, voisi nyt vinkata niistä oikean sanan. En tiedä, onko niissä oikeasti termiä tälle ilmiölle, mutta voitte vaikka pistää omianne, enkä minä sitä kuitenkaan tajua. Voisin järjestää tästä oikein kilpailun ja tarjota voittajalle hienoja palkintoja, mutta sitten minun pitäisi luopua niistä itse, joten lupaan parhaan sanan viskaajalle taskulämpimiä ajatuksia.
Ilmiö itsessään lienee kuitenkin kaikille tuttu? Kyseessä ovat siis sellaiset verbaaliset kukkaset kuin: "Näytät tuossa kuvassa todella hyvältä! En meinannut tunnistaa sinua lainkaan." Tämähän ei nyt suinkaan liity minuun tai elämääni mitenkään, kunhan tuli ihan muuten vain mieleeni ollessani eilen pubissa heittämässä biljardia.
On hyvä korostaa, että kyseessä ei siis ole sama ilmiö kuin silloin, kun vastaa naisen kysymykseen "Onko takapuoleni sinusta iso?" millä tahansa tavalla. Sitä ilmiötä tarkoittavan sanan tiedän jo ennestään.
sunnuntai 16. maaliskuuta 2008
Appels & Oranjes
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
17 kommenttia:
Vähän sama kuin jos joku sanoo, että "oletpas sinä ollut kaunis nuorempana".
Termiä en kyllä sille keksi.
Yritin keksiä tuon yhden esimerkin lisäksi jotain muutakin samaa ilmiötä kuvaava lausahdusta, mutta pääni löi tyhjää (ja minä löin takaisin). Tuo oli erinomainen yksilö.
Itse kutsun ilmiötä piilovittuiluksi, mutta se ei taida olla ihan virallinen nimitys.
Minä ymmärrän piilovittuilun tarkoittavan tekoa, jossa yhtä lailla vittuilu kuin sen piilottaminenkin on tahallista. Tässä mielessäni olevassa ilmiössä sanojan on tarkoitus esittää harmiton tai jopa positiivinen mielipide, joka vain valittujen sanojen takia tuntuu imartelevalta kuin potku nivusiin.
"Vahinkovittuilu" voisi olla kuvaava, mutta sanana se ei oikein sytytä minua liekkeihin.
Ahaa, ymmärsin väärin. Tuli vaan ensimmäiseksi mieleen, että sellainen on aina tahallista.
Voi se toki olla sitäkin. Itse olen tunnetusti niin positiivinen ja kanssaihmisten hyväntahtoisuuteen horjumatta uskova tapaus, että luotan tekojen tahattomuuteen.
Itse koin viikonloppuna epämiellyttävän tilanteen, kun ystäväni kertoi minun näyttäneen eräässä kuvassa Susankuros-ilmeiselle. Ja siis tämä oli sammakko, jota hän ei voinut vetää takaisin, vaan upposi jatkuvasti syvemmälle katseeni murhaavuus-kapasiteetin kasvaessa. Tuskallisempaa ja viiltää syvempään kuin suoranainen vittuilu, tai piilovittuilu. Uskomaton ilmiö, jolle meidän todennäköisesti pitää keksiä joku oma nimityksensä.
Ehdotan: Tiedostamaton syvävittuilu
Ehdotuksista alkaa selvästi muotoutua jo varteenotettava ehdokas jokaiseen sivistyssanakirjaan lisättäväksi. "Syvävittuilu" sanana tuo kyllä aika hyvin esiin sen voiman, millä ilmiö kohteeseen osuu. Siinä jäävät pinnalliset "Äitis käyttää monoja" -perusvittuilut nopeasti kakkoseksi.
Tuo kurosruususvertailu tosin on jo sen verran kovan luokan isku, etten tiedä, riittääkö mikään sana sitä kuvaamaan. Ystäväsi onneksi hän viittasi sentään vain ohikiitävään ulkoiseen yhdennäköisyyteen eikä esimerkiksi käyttäytymismalliin.
Ystäväni käytti kuros-vertausta tilanteessa, jossa oli juuri otettu yhteiskuva minusta ja kiinnostukseni kohteesta.
Ehkä ei ole täysin tuon syvävittuilun syytä että tästä ei ole sukeutumassa kukoistavaa suhdetta, mutta silti, se oli hetki jolloin olisin toivonut maan nielevän ystäväni.
Noh. En ois halunnutkaan, koska oon niin vitun buddhalainen nykyään. :D
Täytyypä pistää tuo oikein korvan taakse. Jos joskus haluan loukata jotain tuttua — mitä en tietenkään ikinä halua tehdä — voin kaivaa esille vaikka hänen mahdollisen häävideonsa ja vihjaista hänen näyttävän sillä aivan Matti Nykäseltä kuuden promillen humalassa. (Tuo tehonnee tuttavan sukupuolesta riippumatta.)
Kaverini sanoi kerran, että näytän Aikakoneen Akilta, tai mikä sen tummahiuksisen jäsenen nimi nyt olikaan. Se ei ollut kyllä mikään vahinko, vaan totta.
Valitettavasti muistan jotain Aikakoneen jäsenten nimistä (ja vielä valitettavammin myös jotain heidän musiikistaan). Toinen kavereista ainakin oli Maki, tosin se taisi olla niistä vaaleampi.
Joo, Makihan se oli :)
Aatsa: Ensimmäinen, kaikkein pienin aavistus siitä, että jokin jossakin on mennyt kammottavalla tavalla pieleen.
Tässä siis ainakin se ensimmäinen tunne moisten lauseiden jälkeen...
Tämäkin mielestäni vastaa...
Kuumola: Tuskan ja häpeän aalto, joka seuraa kun huomaa jääneensä kiinni hekumallisesta nenänkaivamisesta julkisella paikalla.
Muitakin tunteita joita voi kokea päästettyään suustaan tuollaisen lauseen kyllä löytyy mutta kyseistä lausetta kuvaavaa en löydä.. Se pitänee siis kehitellä itse.
Kiitos noista, olivat aika kuvaavia termejä. On tosin totta, että nekään eivät osu ihan tähän ongelmaan, joten oikean termin etsintää lienee yhä syytä jatkaa.
Toisaalta se "tiedostamaton/tahaton syvävittuilu" ajanee kyllä asian, jos termiä nyt tulee tarvinneeksi eikä mitään virallistettua ilmausta vielä ole.
Syvävittuilussa on kaksi astetta, tuo käsittelemänne tiedostamaton, ja kirkkaan tietoinen. Sitä käyttävät akat (sukupuolesta riippumatta) yleensä herttaisen hymyn säestyksellä. Kts. Täydelliset naiset -sarja
Molemmat variaatiot ovat tuttuja, vaikka kilttinä ja herttaisena ihmisenä en tietenkään tunnusta itse sortuvani kuin ensimmäiseen.
Tosin mietin, onko tuo tiedostettu versio aiemmin mainittua piilovittuilua vai onko niillä vielä jotain vivahde-eroja...
Lähetä kommentti