Hidon pitkä meemi

Tiina tavallaan vähän vihjasi, että toisaalla olisi joku meemi, jota tehdessä jäljellä oleva elinaika lyhenisi taas lupaavasti. Siispä ei muuta kuin toimeen.

ALKUKYSYMYKSET

1. Syysi tämän gallupin aloittamiseen?

Kukaan ei tänäänkään tullut kadulla vastaan ja ampunut päähän.

2. Paljonko kello on?

Liian paljon.

3. Tämän hetken tunnelmat?

Väsyneet, mutta eivät ollenkaan onnelliset.

SITTEN SIIRRYMME VARSINAISIIN KYSYMYKSIIN:

1. Millainen on unelmiesi nenä?

Sellainen suunnilleen keskellä kasvoja oleva. Niin itsellä kuin muillakin.

2. Minkä muotoinen olisi unelmiesi televisio?

Sen verran epäumpio, että ruudun näkee. Joidenkin ohjelmien kohdalla se umpio olisi toisaalta parempi ratkaisu.

3. Minkä väriset hampaat Marsilaisilla on mielestäsi?

Riippuu viikonpäivästä. Ovat ailahtelevia pirulaisia, ne.

4. Tiedätkö, kuka on Vladimir Horowitz?

No höh, tietysti.

5. No kuka se on? Jos vastasit edelliseen kyllä, kerro ihmeessä. Jos vastasit ei, koita arvata!

Ei pienintäkään aavistusta. Sukunimen perusteella veikkaan Winona Ryderin isää.

6. Kenen kanssa mieluiten soutaisit Atlantin yli? Perustele.

Vihamieheni, jos hänen jalkansa on valmiiksi valettu betoniin. Perille ei kannata odottaa molempia.

7. Kuka/mikä on elämäsi hyönteinen?

Nigella Lawson.

8. Minkä antaisit nimeksi nelihäntäiselle, myrkynvihreälle hamsterillesi?

Yhdennäköisyyden takia ehkä Dorian II.

9. Kenen toivoisit pumppaavan sydäntäsi, jos se ei olisi automaattinen lihas?

DNR.

10. Oletko todella elossa vai onko se vain ihmiskunnan sinuun iskostama olettamus?

Jos se on olettamus, niin on hiton huonosti iskostettu.

11. Osaavatko kärpäset uida?

Ehkä eivät, mutta punnukset jaloissa ne osaavat ainakin sukeltaa.

12. Onko sinulla lempi seksifantasiaa?

Kaikki lempiseksini on fantasiaa.

13. Jos on, niin kerrohan millainen?

Aloitan yleensä siitä, että minun pitää itseni olla siinä mukana. Sen jälkeen ei teekään enää mieli jatkaa pitemmälle ja ruokahalukin on mennyttä.

14. Onko isäsi fiksu mies?

On, ja omena on tippunut todella, todella kauas puusta.

15. Oletko syönyt saippuaa?

Työmaaruokalan tarjonnan tietäen varmasti olen.

16. Ovatko Muumit pelottavia?

Pimeällä kadulla epäilemättä.

17. Mikä on maailman turhin asia?

Maailma.

18. Mitä saat yleensä kuulla ulkonäöstäsi?

"Eikö valtio voisi kustantaa sinulle jonkinlaisia isoja paperipusseja muiden iloksi?"

19. Matkustaisitko Kuuhun, jos saisit tilaisuuden?

Luulen, että minulta ei edes kysyttäisi mielipidettä ennen kuin olisin jo rahtialuksen ruumassa.

20. Oletko koskaan tuuminut millaista olisi olla sika?

Kysymyksen konditionaali hämää.

21. Ovatko ruotsalaiset viisaita?

Sulkekaa minut kymmeneksi vuodeksi kartanoon kahdestaan prinsessa Victorian kanssa, ja voin esittää valistuneen mielipiteeni.

22. Jos kuristat smurffia, minkä väriseksi sen kasvot muuttuvat?

Vaaleanvihreiksi kevyellä Burberry-kuviolla.

23. Miksi kaukoäädintä painetaan kovempaa kun patterit ovat loppumassa?

Painostus ja uhkailu tehoaa aina paremmin kuin kiltti pyyntö.

24. Onko homoerotiikka mielestäsi kiihottavaa?

Mieluummin katson vaikka jääkiekkoa. Myös esileikkinä.

25. Mihin avaruus loppuu?

Mainoskatkoon.

26. Onko outoa rakastaa Disneyn piirrettyjä?

Kaukorakkaus on ihan ok, mutta aviovuoteen jakaminen alkaa mennä vähän yli.

27. Mitä kirosanaa käytät kaikkein eniten? Vai kiroiletko ollenkaan?

"Rakkaus".

28. Mikä on maailman tärkein kysymys?

"Paljonko maksaa?"

29. Kenen kanssa haluaisit harrastaa seksiä?

Riippuu hinnoista.

30. Millaisessa tilanteessa on hyväksyttävää lyödä poliisia?

Jos on itse se samainen poliisi.

31. Ovatko delfiinit söpöjä?

Johdatteleva kysymys! Minä oikeasti luulin sen olevan täysi-ikäinen.

32. Oletko koskaan puhunut vain päästääksesi ääntä?

Lähinnä sen takia.

33. Tajuatko edes itsekään miten typerältä se kuulostaa?

Se kuulostaa huomattavasti fiksummalta kuin puheeni muuten.

34. Puhutko paljon itseksesi?

Sen verran, että puhelimeni tuuttaa kaikille muilla jatkuvasti varattua.

36. Mitä on tärkeintä boikotoida?

Boikotteja.

37. Inhoatko kastematoja?

Luulen niiden inhoavan minua enemmän.

38. Mille koirarodulle on ominaista sininen kieli?

Riittävästi kuristamalla varmaan mille tahansa.

39. Valehteletko usein?

Vain puhuessani tai kirjoittaessani.

40. Kenelle valehtelit viimeksi jostain asiasta?

Sille, jolle viimeksi puhuin.

41. Hyi sinua, etkö tiennyt, että valehteleminen on rumaa?

Jos valehtelija itse on ruma ja puu kaatuu metsässä yksikseen, onko sillä lopulta väliä?

42. Oletko koskaan tippunut katolta?

En riittävän korkealta.

43. Tuntuuko sinusta joskus, että avaruusoliot ovat yön aikana käyneet ryöstämässä aivosi?

Toki, samalla kun veivät Ferrarin pihastani.

44. Oletko rehellinen itsellesi?

En, koska en ole ikinä luottanut siihen kaveriin.

45. Onko sinun koskaan tehnyt mieli vetää jonkun nalle vessanpytystä?

Ei, mutta sen omistaja kyllä.

46. Miksi blondeja pidetään tyhminä?

Meillä ne pysyvät pitämättäkin. Eikun äh.

47. Kenen opettajan kanssa voisit asua saman katon alla, jos olisi pakko?

Jos hänellä olisi isot munkit, on ihan sama, ketä hän opettaisi.

48. Mikä on pahin syntisi?

Yleisimmin taidan rikkoa käskyä "Älä houri".

49. Oletko luulosairas?

Ainakin on hyvin vahva tuntemus siitä, että minulla on kaikki luulosairauden oireet.

50. Pidätkö maksalaatikosta?

Ystävänä kyllä.

51. Kumpi; Barbie vai Bratz?

Ken tietää.

52. Mikä on hölmöin juttu mitä olet ikinä tehnyt?

Syntyminen.

53. Mikä naisten rinnoissa viehättää miehiä?

Öö...? Mikä niissä ei viehätä miehiä?

54. Kenen kanssa haluaisit mennä naimisiin?

Minun blogissani ei kiroilla.

55. Entäpä kenet tahtoisit työntää parvekkeelta alas?

Itseni.

56. Mikä on elämän tarkoitus?

Aiheuttaa muille enemmän mielipahaa kuin mitä saa itse osakseen.

57. Oletko kuuhullu?

En, vain muu hullu.

59. Onko Suomi hyvä maa? Perustele.

Asteikolla yhdestä kymmeneen sanoisin Suomen saavan arvosanan "Pohjoismaa".

60. Kuka on maailman seksikkäin nainen?

Veikkaisin, ettei ainakaan maailman parrakkain nainen.

61. Entäpä seksikkäin mies?

Kts. ed.

62. Miksi marsuja kutsutaan marsuiksi?

Koska jos niitäkin kutsuttaisiin mursuiksi, häkin ostaminen olisi hämmentävämpää.

63. Ovatko amerikkalaiset tyhmiä?

Kun minut ja prinsessa Victoria noudettaisiin sieltä kartanostamme kymmenen vuoden kuluttua, kummallakaan meillä ei varmaankaan olisi minkäänlaista vastausta tähän.

64. Oletko koskaan kokeillut huispausta?

En muistaakseni, mutta eiköhän sekin selviä seuraavan kerran sukupuolitautiklinikan testeissä.

65. Tiedätkö edes mitä se on?

Jos vastaus menee oikeuden pöytäkirjoihin, minulla ei ole aavistustakaan, mistä puhutaan.

66. Uskotko joulupukkiin?

Eiköhän hän ole ihan yhtä luotettava kuin minäkin. Eli en todellakaan.

67. Onko lohikäärmeitä ollut olemassa?

Tätä teidän täytyy kysyä muilta, sillä itse en tunne lainkaan kalastusta. Veikkaisin, että jos on, syypää niiden katoamiseen on Itämeren happikato.

68. Onko sinulla lyhyt pinna?

Ei suinkaan, mutta on se nyt Saatana, että näistä Perkeleen meemeistäkin tehdään nykyään näin Helvetin pitkiä.

69. Mikä on mielenkiintoisin asia maailmassa?

Kts. kohta 53.

70. Milloin viimeksi kerroit jollekin rakastavasi häntä?

Täytyy tarkistaa kuitista.

71. Oletko koskaan viillellyt itseäsi?

En, mutta harva se viikko sahaan itseni kahtia.

72. Mikä on anteeksiantamattomin teko koko maailmassa?

Kts. vastaus 52.

73. Mitä tekisit, jos joku opettajistasi yrittäisi iskeä sinua?

Iskisin takaisin, ja vyön alle. Paitsi jos kyseessä olisi sen luokan sensei, ettei takaisin olisi enää iskemistä.

74. Onko appelsiinimehu hyvää?

Vodkan kanssa kyllä, varsinkin ilman appelsiinimehua.

75. Jos avaruus on ääretön, niin mistä sen tiedetään olevan ääretön?

Jos se äärettömyys on lähtöoletus, niin menkää kysymään Aristoteleelta. Tai menkää vaikka tupakalle — ihan sama, kunhan jätätte minut rauhaan.

76. Oletko koskaan koettanut työntää päätäsi muurahaispesään?

Riippuu siitä, mistä päästä tässä nyt puhutaan.

77. Missä haluaisit harrastaa seksiä, jos saisit valita paikan?

Jossain muualla kuin unissani.

78. Kuinka vanhana opit lukemaan?

Toivottavasti ennen eläkeikää.

79. Oletko koskaan ajatellut olevasi outo?

Ei ole käynyt mielessäkään — mikä saattaa olla aika outoa.

80. Kuka on maailman turhin julkkis?

Tiukka kisa, jossa jaetaan lähinnä vain jaettuja ykkössijoja.

81. Entäpä tyylikkäin julkkis?

Vähäpukeisin.

82. Oletko koskaan imenyt suoraan maitoa lehmän utareesta?

Sovimme, ettemme puhu siitä julkisesti, joten en kommentoi.

83. Mitä kieliä osaat puhua?

Kuuntelijoiden mielestä en yleensä mitään.

84. Onko Seth Green söpö?

Ehkä taljana takan edessä.

85. Kenen kanssa menisit mieluiten alasti suihkuun?

Miesvankilassa en todennäköisesti kenenkään, jos voisin asiaan vaikuttaa.

86. Millä olennolla on häntä ja sarvet?

Hah. Tiedän, että kysymykset hamsterista ja marsuista yrittävät johtaa harhaan, mutta tiedän silti oikean vastauksen olevan se kohdan 31 delfiini.

87. Kumpi oli ensin; muna vai kana?

Jompikumpi -haukka.

88. Mikä eläin äidistäsi tulee ensimmäisenä mieleen?

Ei ainakaan lepakko.

89. Ovatko mursut kivoja?

Ovat, jolkotellessaan häkeissään pienissä juoksupyörissään.

90. Oletko koskaan uinut järvessä vaatteet päällä?

Kukaan sivusta seurannut tuskin kutsuisi sitä uimiseksi.

91. Tiedätkö, mikä on Runescape?

Tiedän, lääkäri kirjoitti sitä nivusteni ihottumaan.

92. Onko sinulla oma hengaaja joukossasi?

Minulla on kokonainen lauma omia salibändäreitä.

93. Tekeekö mielesi Vaasan Ruispaloja juuston kera?

En tunnusta mitään, elleivät Ruispalot Vaasasta ole täysi-ikäisiä.

94. Oletko henkisesti vai fyysisesti kiero ihminen?

Fyysisesti olen uljaan suoraselkäinen kuin Quasimodo, henkisesti olen paljon terveempi. Oikea vastaus on siis "henkisesti".

95. Miksi Nasse-setä on vihainen?

Minä en tietenkään tiedä siitä pyörän satulan voitelemisesta vaseliinilla mitään, joten ainakaan minulle ei kannata olla mistään syystä.

96. Jos murhaisit jonkun, miten tekisit sen?

Salakavalasti.

97. Uskotko keijuihin?

En todellakaan, ja kerron sen niille aina kohdatessani.

98. Tiesitkö, että joka kerta, kun joku kieltää uskovansa keijuihin, yksi keiju kuolee?

Tiesin, että joka kerta kun ajan humalassa keijujoukkoon maastoautolla, todennäköisesti vähintään yksi keiju kuolee. (Jos ei, toinen kerta yleensä auttaa.)

99. Söisitkö kuolleen Tarantellan, jos saisit vastineeksi 10 000 euroa? (Mieti tarkkaan, oletko varma pystyisitkö siihen)

Sen tiedän, etten söisi 10 000 euroa, jos saisin siitä hyvästä kuolleen tarantellan.

100. Oletko koskaan ennemmin vastannut näin typeriin kysymyksiin?

Töissä joka päivä.

LOPPUKYSYMYKSET:

1. Tykkäätkö roikkua pää alaspäin?

Onhan se vaihtelua pää ylöspäin roikkumiselle.

2. Osaatko murista?

Kun on jonkun nilkka hampaiden välissä, on vaikea äännellä muutenkaan.

3. Onko kaapissasi jo valmiiksi verinen kirves?

Sitä pitää kysyä kaappitontultani.

4. Oletko helpottunut, että tämä gallup loppui?

Onhan se hyvä alku, kun kaikki muu tuntuu vain jatkuvan.

5. Kuinka kauan sinulla kului tämän tekemiseen?

Neljä päivää, yksitoista yötä ja käytetty uunikinnas.

6. Ja olet vielä täysin järjissäsi?

Hek. Tööt.

Somewhere the rainbow ends my dear

Isä, minä olen tehnyt syntiä. Niin, sitä samaa, ikuista, jatkuvaa syntiä kuin aina ennenkin. Sitä ainoaa syntiä. Minä olen ollut (ja olen) typerä.

Nyt viikonloppuna olen sohvani kangasta reilusti kuluttaen miettinyt, miten oikeastaan elämääni elän. Tulin siihen johtopäätökseen, että minä olen kuin joka toisesta tarinasta tuttu sivuhahmo, joka vain odottaa. Ja odottaa. Tiedättehän te ne tarinoiden tarjoilijattaret jossain sivukylien kuppiloissa, jotka elävät tippien varassa ja joiden ainoa unelma elämässä on se, että jonain päivänä asiakkaaksi tulee joku komea ja rikas adonis, joka kaappaa heidät urheiluautoonsa ja ajaa heidät auringonlaskuun ja onnellisuuteen jossain aivan muualla. Minä olen sellainen hahmo. No, en tosin tarjoilijatar, enkä nyt ihan tarkalleen ottaen edes tarjoilija, ja unelmanikin on enemmän sellaista rikasta, tyhjäpäistä perijätärsorttia, mutta ehkä ymmärrätte, mitä yritän sanoa. (Jos ymmärrätte, niin hyvä. Itse en ole ihan varma, pysynkö enää kärryillä.) Minä olen Hollywoodin liepeillä olevaan kuppilanmurjuun jämähtänyt wannabe-tähti, jolla on oma käsikirjoitus pöytälaatikossa ja hiljakseen hiipuva toive siitä, että joku tulee juuri sellaista minulta vielä joskus kyselemään.

Ehkä ainoa erotus noihin hahmoihin on se, että minulla ei oikeasti ole edes sitä unelmaa. Tiedän toki haluavani asioiden muuttuvan niin, että saan prinsessan ja puoli valtakuntaa ja ikuisen alennuskortin huoltoasemalle ja voin elää elämäni onnellisena loppuun saakka. Ongelma onkin siinä, että minulla ei ole pienintäkään havaintoa, mitä moinen muutos vaatii. Olen toki ollut onnellinen joskus, montakin kertaa, ja elämääni jopa yleisesti varsin tyytyväinen. (Tämä saattaa tulla monelle teistä yllätyksenä, mutta noin on joskus käynyt/ollut. Ei se nyt niin ihmeellistä ole — sataahan sitä joskus sammakoitakin.) Ehkä tuollaisiin hetkiin on liittynyt aika oleellisesti toisten ihmisten läsnäolo. Noista hetkistä olen tietenkin kiitollinen, ja niistä mahdollisesti seuranneen oman onnellisuuteni loppuminen ei todellakaan ole noiden ihmisten syytä vaan omaani.

Kenties tuo riippuvaisuus muiden läsnäolosta on vain ilmentymä siitä, että minusta nyt vain on niin kovin mukavaa jakaa asioita (lukuun ottamatta maallista omaisuuttani, joka on tietysti minun ja vain minun, ruahahaa!). Kyse siis lienee siitä, että asioista nauttiminen ja kärsiminen yhdessä tuntuu parantavan jotakuinkin kaikkia asioita. Lopulta ongelma taitaa kuitenkin olla se, että minulla ei ole (enää) mitään varsinaista tavoitetta, jota tavoittelisin. Pitkään saatoin piiloutua opintojeni taakse ja väittää niiden olevan kovin rasittava, mutta pakollinen taakka, ja oikeasti niiden loppuun saattaminen antoi elämälleni tarkoituksen. Voisin sanoa yrittäväni myös kehittää omaa töihin liittyvää osaamistani aina vain pitemmälle, mikä varmaan pitää osin paikkansakin, mutta loppujen lopuksi minulle ei tunnu olevan kiinnostusta ja jaksamista moiseen, jos ns. jokin muu puuttuu. Minulla on myös yksi aktiviteetti, jonka voisin nimetä ainoaksi varsinaiseksi harrastuksekseni (jos nyt unohdetaan ne musiikin kuuntelut ja elokuvien katselut, joita jokainen terve ja myös valtaosa himmeistä vatipäistä harrastaa), mutta ei siitäkään elämän tarkoitukseksi ole.

Voihan sitä toki elämänsä odotellenkin viettää. Sitten kun on vetänyt överit jonkin pikaruokalan saniteettitiloissa ja makaa kaakeleilla odottaen sirrakuskien tulevan ja pistävän penaaliin, voi valaistuneena viimeisillä voimillaan huokaista, että hitsinpimpula kun eipä vain sitten lopultakaan osunut mitään kohdalle. Minä tosin olen sen verran turhamainen, että haluaisin jotain vähän hohdokkaampaa. Lisäksi muutun jatkuvasti entistä kärsimättömämmäksi ja eläkeiän lähestyessä vääjäämättä vihaan odottamista entistä enemmän. Tänäänkin aamulla olin menossa urhoilemaan yksikseni sopivaan karsinaan, mutta sen portit olivatkin kiinni. Odoteltuani paikalla muutamaa minuuttia yli kymmeneen miettien vaihtoehtoisia paikkoja kirmasin takaisin kotiin yhden mahdollisen vaihtoehdon kautta todetakseni, ettei se ollut vaihtoehto laisinkaan. Netistä sitten luin, että sen kirotun portin olisi pitänyt aueta kymmeneltä, ja se varmaan aukesikin heti lähdettyäni. Jos olisin tuon aikataulun tiennyt, olisin ollut varmaan vartin myöhemmin liikkeellä eikä minun olisi tarvinnut palata kotiini odottamaan... no, jotain. Mitä tahansa.

Jos joku haluaa vaihtaa typeryyteni johonkin muuhun riippuvuuteen, vaikkapa tupakointiin, niin ottakoon yhteyttä. Tuollaisiin pahoihin tapoihin kun on edes jotain hoitokeinoja. Tietysti jos joku tietää typeryyteen tehoavia purukumeja, laastareita tai inhalaattoreita, niin saa vinkata niistäkin (tai lähettää postissa ihan lupaa kysymättä).

P.S. Mikäli tämän blogin outo nimi muuttuu piakkoin muotoon "Itsesäälimonologit", tiedätte tätä samaa vinkumista ja valitusta olevan luvassa vielä rutkasti lisää.

Pikkusormitriptyykki

Postauksen nimestä tuli nyt aika harhaanjohtava. Tuollaiseksi minä sen kuitenkin jo eilen ehdin päättää, ja kun minä jotain päätän, niin sitten muu maailma saa siihen mukautua. (Jos minä jonain päivänä päätän, että maailma on litteä, sillä hetkellä kannattaa olla sitten kaukana sen reunoista.)

Alkuperäinen ideani oli ottaa pikkusormestani kolme kuvaa, yksi eilen illalla, toinen tänään aamulla ja kolmas tänään illalla. Niistä sadat tai tuhannet ällistyneet lukijani olisivat saaneet seurata, kuinka kalvakan vaalea pienoisraaja alkaa saada punertavanmustan tai purppuran sävyjä.

No, kaksi ensimmäistä kuvaa ehdin jo ottaakin, mutta eihän niistä sävyistä saa juuri minkäänlaista selvää. Tyytynen siis toteamaan, että elämääni on lopultakin ilmestynyt edes jonkinlaista väriä, vaikka sitten vain yhden tai kahden nivelen kohdalle.

Töihin päästyäni tuo sormi on alkanut jopa taipua hieman. Toipuminen (joko aito tai valheellinen) on siis alkanut nopeammin kuin oletin. Ei tuo eilenkään hirveän kipeä ollut, mutta kun se urhoillessa osumaa otti, kanssaurhoilija irvisteli kolmenkymmenen metrin päässä ja sanoi kuulleensa, että nyt napsahti (kerrankin muualla kuin päässä). Ei kai se sitten ihan terve ole. (Siis sormi. Kanssaurhoilija saattaa olla.)

Sana (tai jotain muuta) viikonvaihteeksi

Pahoittelen kovasti aiempaa synkistelyäni. En tiedä, mistä ja miten moinen roska pääsi läpi nettiin. Mikä lie tietoliikenneongelma...

Moisen ilmiön vastapainoksi ja yleiseksi ilmanraikastajaksi ajattelin "ilahduttaa" teitä jollain, minkä löysin (tai joka itse asiassa minulle oikein kädestä pitäen näytettiin, mutta mitäs pienistä yksityiskohdista) viime viikolla.


(via, via, via)

Hate to Feel

Sen odottamisen suhteen olin (jälleen) oikeassa. Uutiset olivat erittäin huonoja ja epämieluisia. Jos positiivisesti haluaa ajatella, niin ne olisivat kyllä voineet olla vielä asteen huonompia, mutta en minä tätä ihan voittona pitäisi.

Nyt on aivan Helvetin paha ja kelvoton olo. Heinäkuut eivät selvästikään ole minun kuukausiani.

I Will Follow You into the Dark

Mielessäni on pyörinyt jo jonkin aikaa tarina Orfeuksesta ja Eurydikestä. Tarinan mieleen palauttaneita syitä on monia (eikä tuo tarina synkässä kauneudessaan ikinä päästäni ole poistunutkaan sen jälkeen kun sen ensimmäisen kerran luin), mutta viime päivien tapahtumien takia minun piti lopulta etsiä tarina käsiini kirjahyllystäni löytyvänä Sandman-sovituksena. (Jos ette tiedä, mitä tarinassa tapahtuu, lukekaa tuon ensimmäisen linkin takaa. Sieltä löytyy aika kompakti tiivistelmä.)

Täytyy sanoa, että kertomus on yhä yhtä lumoava kuin ensimmäisen kerran luettuna, vaikka tuon mainitun version kuvitus onkin minusta aika mitäänsanomatonta (tai jos nyt sanotaan ihan suoraan, että huonoa). En tiedä, olenko kieroutunut tuntiessani suunnatonta viehtymystä tuollaisten surullisten tarinoiden edessä, mutta ainakin rakastan sitä siirappia ja symboliikkaa (kavereiden kesken vain "S & S"), joita tuonkin lehden sivuilta okulaareihini ja käsilleni tihkui. Joskus tosin pistää tosissaan miettimään, kiehtooko minua rakkauteen ja muuhun kuvottavaan ällösöpöilyyn liittyvä dramatiikka enemmän kuin nuo ilmiöt itsessään. (Tästä päästäisiinkin kätevästi filosofisiin kysymyksiin noiden ilmiöiden perimmäisestä luonteesta, mutta moinen pohdinta jääköön — yhä — rasittaville, omahyväisille m*lkuille, jotka sen paremmin hallitsevat.) Mikäli niin on, pääni kaipaisi varmaan pientä hienosäätöä (mitä se nyt toki kaipaa muutenkin —blog.huom.). Se saattaisi myös selittää historiastani aika monia tapahtumia, joista en voi olla kovinkaan ylpeä.

P.S. Esimerkkinä sattuman oudosta huumorintajusta mainittakoon, että tuon julkaisusarjan oikeaa osaa hyllystä etsiessäni silmiini pisti erikoinen (feminiiniseen intiimihygieniaan liittyvä) kirjanmerkki, joka oli jäänyt yhden kirjasen väliin niitä viimeksi lukeneelta ihmiseltä. Se oli vieläpä juuri oikean kirjasen välissä, minkä tosin huomasin vasta kahlattuani puolet noista kymmenestä nivaskasta läpi. Tuo löytö sai minut kyllä hymyilemään, mikä olikin ensimmäinen kerta tänään, kun moinen onnistui; tuli nimittäin mieleen, että ehkä oli lopulta ihan hyvä, että se olin minä, joka sen kirjan välistä löysi.

(Kuva: Gustave Moreau: Orpheus)

There's no comfort in the waiting room

Harrastin hiljattain itseilmaisua odottelun rasittavuudesta. Keskityin kuitenkin lähinnä jonottamiseen tai seisomiseen bussipysäkeillä tai treffipaikoilla. Niiden lisäksi on kuitenkin olemassa yksi merkittävä odottelun alalaji. Kyseessä lienee niistä vieläpä se kaikkein ärsyttävin ja raskain: yhteydenoton tai uutisten odottelu.

Osaltaan se johtuu siitä, että jos odottaa tärkeitä uutisia, oma keskittymiskyky on melko alhainen eikä siis oikein voi tehdä mitään muuta kuin odottaa. Lähes kaikki omat toiminnot (kuten esimerkiksi tällaisten täytekirjoitusten kirjoittaminen blogiin — vaikka eihän tässä kirjoituksessa toki ole mitään omakohtaista tilannetta taustalla) ovat vain ajan tappamista, kun odottaa tuota ulkoa tulevaa syötettä. Ja odottaa. Ja odottaa. Ja... (no, tajusitte varmaan jo).

Sitä paitsi moinen odottelu tuntuu noudattavan sitä kaavaa, että mitä enemmän ja kauemmin niitä uutisia odottaa, sitä huonompia ne ovat.


(Death Cab For Cutie: What Sarah Said)