In-Between Days

Nyt ei ole juuri lainkaan kansalaisjuornalistinen olo. Kirjallinen inspiraatio antaa odottaa itseään (kuten se on tehnyt viimeiset kolmekymmentä vuotta), eikä absinttikaan oikein enää maistu. Blogini päätoimittaja uhkaa kuitenkin perua jaloviikirjoituspalkkiotoimitukseni, jos en edesauta osaltani Internetin täyttymistä. Siispä väännetään tikusta ja takusta aisaa.

Päällimmäisenä ilmiönä eloni taipaleella tuntuu tällä hetkellä olevan aikataululliset yhteensovitusongelmat. Näitä on ilmennyt kahdessa eri tapauksessa, mutta molemmissa onneksi jonkinlainen ratkaisu on jo löytynyt. Tosin toisessa tapauksessa löytynyt ajankohta on melkein liian aikaisin, toisessa puolestaan ehdottomasti aivan liian myöhään. Keskiarvoon voinen kuitenkin sitten olla tyytyväinen.

Eräs aikatauluihinkin vaikuttanut tila on toisaalta nyt lopultakin muuttunut koko lailla pysyvästi. (Ei ihme, jos postaukset kasvavat kuin pavunvarsi, jos käytän lauseissani näin reilusti täytesanoja. -polk. turh. huom.) Pelkoni erään lipaston laadukkuudesta (eli sen puutteesta ("sen" = laadukkuuden, eikä suinkaan minkään irstaan)) on osoittautunut todeksi ja pimeän opintoputken päästä näytetään valoa jopa minun kaltaisilleni. Näin jäivät villit tieteen poikamiesvuoteni taakse ja pöydän jalan alla koreilevat korkeakyldyrellin hamsterin paperit. Ilmeisesti niin matalia rimoja on sittenkin olemassa, etten edes minä niiden ali mahdu.

Negatiivisten saavutusten puolelta mainittakoon bravuurini, eli niskani saaminen vihlovan kipeäksi taloyhtiössämme eilisaamuna olleen lämpimän veden jakelukatkon takia. Joskus sitä suorastaan itsekin yllättyy kaikesta, mitä osaa ja minkä seurauksena. Onpahan jotain, millä täyttää CV.

Houston, hankkikaa oikeita ongelmia.