Eilen hahmottelin blogikirjoitusta tunteista. Minun piti siinä miettiä, kuinka mahdollista tai järkevää on yrittää hallita tunteitaan ja ehkä jopa valita ne tunteet, joita tuntee. Minun piti myös todennäköisesti olla lopulta päätymättä mihinkään järkevään lopputulokseen.
Kirjoitettuani pohdintaa muutaman kappaleen verran totesin suoltavani pelkkää tuubaa. Säästän teidät siis siltä, ja sen sijaan patistan teidät vaikka katsomaan aiheeseen etäisesti liittyvän videon, jos teillä ei parempaakaan tekemistä ole. On se ainakin parempi kuin minun kirjoitukseni olisi ollut.
TEDTalks: Dan Gilbert asks, Why are we happy? (21+ min.)
perjantai 13. helmikuuta 2009
No, I don't have feelings 'cause feelings are gay
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
No heh, tyypillinen miehinen mielipide: tunteista jauhaminen on silkkaa tuubaa... ;)
Mutta kyllä nuo muutamakin lause jo herätti ainakin minut pohtimaan asiaa - siis tuota, että onko mahdollista tai järkevää yrittää hallita tuntemiaan tunteita tai valita mitä tuntee.
Järkevä lopputulos tuntuu kyllä sangen utopistiselta tavoitteelta, ja voihan olla ettei semmoista kenties edes ole, mutta se matkan haasteellisuus onkin minusta ehkä se mielenkiintoisin osio...
Kiitos tästä aivojumpasta :)
Tuubuus ei tässä yhteydessä tarkoittanut tunteista puhumista yleensä vaan minun kirjoitushahmotelmaani. Ja se oli kyllä ihan sitä itseään. (Kirjoituksen otsikon lainasin Jon Lajoien surullisenkuuluisasta YouTube-klassikkokappaleesta.)
Tuo hallintakysymys on kyllä mielenkiintoinen, ja oma aiheen käsittelyni päätyi hetken soutamisen ja huopaamisen lopuksi lasten altaan syvään päähän; jotenkin ympäripyöreästi mietin, että kaikki meistä varmaan harjoittavat tunteidensa hallintaa jossain määrin, ja molemmat harrastajien ääripäät ovat yhtä pelottavia kuin fundamentalistit yleensäkin.
Lähetä kommentti