Brave New World

Yleissivistykseni ja hienostuneisuuteni on toki maailmalla ollut aina laajalti tunnettu ja maineeni on jo kiirinyt edelläni kolmijalkaisen murmelin lailla, mutta tänä vuonna olen saavuttanut kansainvälisessä valaistumisessani aivan uuden tason; tänä vuonna olen painanut pääni tyynyyn viidessä eri pääkaupungissa ja ristiretkeni ovat hyväksikäyttäneet neljää eri maanalaista (Helsingin laskeminen mukaan molempiin tilastoihin saattaa kateellisista tuntua lähetyssaarnaukseni saavutusten liioittelulta, mutta totisesti minä sanon heille: hypätkää pituutta).

Tämän vuoden matkoistani tekee erityisen eriskummallisia se, että olen uhmannut vieraiden katujen ja kulttuurien vaaroja yksikseni, eli huonoimmaissa mahdollisessa seurassa. Olen toki uskaltanut ennenkin heittäytyä ypöyksin eksoottisille ja vaarallisille matkoille, mutta en neljää ratikkapysäkkiä kauemmas. Tämä vuosi on muuttanut kaiken (paitsi koti-irtaimistoni, joka on entisessä paikassa ja jota ennenkin olen joutunut kantelemaan ihan itse).

Yksinäisenä sutena (tai minun tapauksessani ehkä vesikauhuisena supikoirana) kulkemisessa on puolensa ja puolensa, ja ne ovat kuin saman kolikon kolme eri puolta. Toisaalta vaeltelussa on (lähes) täydellinen vapaus, eikä kenenkään tarvitse polttaa hihojansa rinnallani mitä kummallisimpien päähänpistojeni ja eläimellisen etenemistahtini takia. Toisaalta elämykset ovat kuin asuntolaina: huomattavasti parempia jaettuina. Joku älykkö on taannoin päästänyt suustaan letkautuksen, jonka mukaan jaettu suru on puolikas suru ja jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. En istunut lipaston matematiikan luennoilla niin pitkään, että olisimme edenneet moisen logiikan käsittelyyn, mutta sisäinen ornitologini ei voi olla nyökyttelemättä toteamusta siitä huolimatta kategoriaan "ei pöllömmin sanottu".

Tältä erää gran turismoni on takana, mutta kutsuja muille maille ja mannuille on jo jonossa — ja jossain määrin siedettävässä seurassa, joten saatan päätyä taivutelluksi siipeilemään yli maamme rajojen vielä tämän vuoden puolella. Sitä odotellessa (ja muita latteuksia, joilla voi lopettaa postauksen, kun ei enää keksi mitään sanottavaa).

(Runoiltu Heathrown lentokentällä, laskettu verkon viemäreihin kotisohvalta)

You drive me mad

Tänään aamulla lukaisin julkisen kulkuneuvon nimeä kantavasta ilmaisjakelulehdestä uutisen, joka taitaa löytyä täsmälleen samanlaisena myös toisen ilmaisjakelulehden sivuilta. Otsikko kertoo jo kaiken oleellisen: "Espoolaismies narahti kortitta ajosta 13. kerran". Viimeinen lause on puolestaan kuin suoraan sunnuntaihartauden loppukevennyksestä: "Häntä epäillään kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta."

Niinpä niin. Lopetuksen ymmärrän (siis jutun, en tuon autoilevan nilkin — tai tarkemmin ajatellen ymmärtäisin melkein senkin), sillä kaikkihan ovat syyttömiä, kunnes toisin on todistettu. Jostain saunan takaa hiipii kuitenkin mieleeni kysymys siitä, miten ihmeessä sama ihminen voi ajaa kortitta 13. kertaa, henkilön iän huomioon ottaen todennäköisesti vieläpä melko lyhyen ajan sisällä. Vastaus ei ole hiipinyt mieleen vielä mistään.

Mutta kaipa tuollaisen ihmisen lukitseminen jonnekin autottomaan tilaan olisi sitten suuri oikeusmurha ja rikkoisi tämän lupsakan vapaa-autoilijan ihmisoikeuksia pahemman kerran. Onneksi kuljettajaa voidaan sentään kuitenkin rangaista tuntuvasti ottamalla häneltä kortti po...

Öh.