Vaikka vuosi ei vaihtunutkaan aivan yhtä kiehtovissa merkeissä kuin pari vuotta sitten, se alkoi kuitenkin lupaavasti; vuoden ensimmäisen tunnin sisällä kaksi koiraa ja kaksi kissaa — lukuisten nuorten naisfanieni lisäksi, tietysti — hakeutui rapsutettavakseni. Rohkaiseva, joskin myös ällösöpö ja varmasti harhaanjohtava alku vuodelle. Tästä on hyvä jatkaa (alaspäin).
Rapsutusten jälkeen katsoin varjoissa lymyilevää tulevan vuoden antia. Kovin selvästi en mitään pienessä tinassa nähnyt, mutta jotain kuitenkin. Uudenvuodenlupaukset ovat "so last year", samoin kaikenlaisten tavoitteiden asettaminen. Siispä ajattelin miettiä, mitä kaikkea loppuneena vuonna kokemaani voisin vältellä alkaneen aikayksikön kuluessa. Nämä eivät siis ole lupauksia — sillä mitään en lupaa, enkä tee — vaan enemmänkin suuntaa-antavan toivomuslistan osasia.
Muutto
Muutot ovat rasittavia. Vaikka ne ovat yleensä askeleita parempaan, niihin liittyy myös turhan paljon järjestelytoimituksia. Viime vuoden alussa muutin tavallaan parikin kertaa (joskin ensimmäinen kerta taisi tapahtua enimmäkseen jo juuri ja juuri edellisen vuoden puolella), mikä riitti vähäksi aikaa. Ellei siis lottovoitto (muu kuin Suomeen syntyminen) iske kirkkaalta taivaalta, minä asutan ainakin seuraavat n. 400 päivää nykyistä lukaaliani.
Siviilisäädyn "puolivirallinen" muutos
Tätä kokeilin niin ikään kahdesti. Kummatkin näistä kerroista olivat minusta hyviä ratkaisuja, mutta täyttivät kyllä lähiaikojen kiintiöni. Uudet vastaavat muutokset taidan siis siirtää seuraavalle tuloskaudelle.
Itsensä riittämättömäksi ja täysin mitättömäksi tunteminen
Tämä oli vuonna 2007 muodissa, joten kokeilin tätäkin pari kertaa, parilla eri rintamalla. Koska kokemus on vielä rasittavampi ja pitkäkestoisempi kuin muutto, taidan jättää moisen väliin tänä vuonna. Tämä on niin passé, että vuonna 2008 täytyy keksiä jotain uutta.
Ison mörön jatkuva edellään työntäminen
Ensimmäinen teko, johon en syyllistynyt kuin kerran. Tavallaan. Mörkö nimittäin siirtyi mukana oikeastaan koko vuoden, joten eipä tuo ehkä olisi kovin moneen kertaan yhden vuoden puitteissa onnistunutkaan. Nyt peikko alkaa kuitenkin taipua tiukassa kuristusotteessani, mikä on sille hampuusille ihan oikein. (Jos ei lasketa sitä epävarmuutta, jota koen sanan "mörkö" genetiivimuodosta.)
Veren oksentaminen
Koska jokaisella hyvällä listalla on aina jotain fyysisyyteen viittaavaa aktiviteettia, ajattelin valita listalle tämänkin suorituksen. Syyt toistamatta jättämiseen (tai ainakin siihen pyrkimiseen) lienevät selvät. Joissain asioissa täytynee yrittää tunnistaa ja muistaa rajansa paremmin kuin kuluneena syksynä — mikä ei sekään tosin ole lupaus, koska lupasin ajattelin sellaisia olla tekemättä.
Näillä enon veneestä tippuneilla Jokisen eväillä taidan siis suunnata pitemmälle alkaneeseen vuoteen. Saatte varmaankin lukea — halusittepa tai ette — kuinka operaatiossa käy. Itse veikkaan, että huonosti.
(Kuva: Uudenvuoden tervehdys vuoden 1470 tienoilta)
4 kommenttia:
Dorian, haastoin sinut muistelemaan lapsuuttasi, mikäli mielit sellaista julkisesti tehdä...
Tuo oli vaikuttava lista! Ja kierolla tavalla positiivinen: eihän tuosta voi päästä kuin ylöspäin :-)
Lista oli omiaan herättämään nenäkästä uteliaisuutta: olen luullut että vain julkimot kykenevät vaihtamaan kaksi kertaa vuodessa siviilisäätyä..ellet sitten olekin sellainen...Ja sitten ihmettelin, mitä pitää tehdä oksentaakseen verta -nyrkkeillä vai omata samanlainen viinapää kuin meikäläisellä?
Tokihan tuosta voi vielä alemmaksikin kaivautua, jos kovasti yrittää. Täytynee jättää yrittämättä.
En liene julkkis muualla kuin ehkä omassa asunnossani, ja sielläkin useimmiten enemmänkin pakolla siedetty kuin ihailtu yksilö. Vaikka joskus saatan jotain vettä vahvempaa juoda jopa julkisella paikalla, mäkihyppyyn en vielä ole sortunut. Mitä siviilisäädyn vaihdoksiin tulee, se "puolivirallinen" yritti tarkoittaa sitä, että moisia muutoksia ei lasketa mitenkään yksimielisesti siviilisäädyn muutoksiksi. Esimerkiksi erilaisia lomakkeita täyttäessä törmää pariin erilaiseen koulukuntaan. Sormuksia, piippukessua tai muita hobitillisia piirteitä ei siis näihin tiloihin liittynyt.
Veren oksentaminen onnistuu kotikonstein yllättävänkin helposti. Tarvitset vain vanhat sukkahousut ja innon oksentaa nopeammin ja/tai enemmän kuin ehdit syödä. (Ne vanhat sukkahousut eivät oikeastaan ole vaatimus, mutta saattavat olla kaunistus silmälle.)
Unohtui mainita, että haaste on huomioitu, ja vastannen siihen huomenissa.
Lähetä kommentti