Koska kalapuikot taistelivat vastaan pitempään kuin yhden oraakkelimeemin ajan (joskin kirjoitin kommenttini vasta näytettyäni puikoille, kenellä tässä kämpässä on minihameen alla muutakin kuin lämmintä kättä... tai jotain sinne päin), tartuin vielä toiseenkin meemiin. Jäljet johtavat samalle sylttytehtaalle kuin edellisessä tapauksessa, tällä kertaa eivät tosin edes välikäsien kautta.
Ideahan oli tehdä musiikillinen tunnustus. Minun on rehellisyyden nimissä kerrottava, että minä ja muutama hampputukkainen taidekoulu-dropout perustimme jo jokin aika sitten muka-henkevää indie-poppia veivaavan pumpun, jonka kastoimme koskettavissa ja kosteissa ristiäisissä Glossolepis-nimiseksi patarumpalimme lemmikkien mukaan. Koska meidän musiikkimme kaltaiselle tekotaiteelliselle p*skalle on tällä hetkellä kysyntää (ja koska fagotistimme Urmaksen isä on levy-yhtiössä töissä), pyöräytämme piakkoin ensimmäisen kiekkomme ulos. Se tottelee nimeä Nobody wants to do maintenance* (paitsi kun on liian punk totellaakseen mitään tai ketään), ja kansikuva on juuri meidänlaistemme itsehyväisten liimanhaistelijoiden maun mukaisesti taiteellisen mustavalkoinen ja varsin tuntemattoman kuvaajan otos. Muuten neuvoisin teitä painelemaan kauppaan ostamaan levymme, mutta mehän emme mitään riistokapitalismia tue, joten menkää vaikka vaatekauppaan ja varastakaa jotain, kun levyämme ette kuitenkaan mistään saa. Bändärit voivat kyllä alkaa jo jonoutua oveni taakse.
*Tiedän, että sanoja piti ottaa vain neljä, mutta silloin levyn nimi olisi ollut jo vähän turhankin taiteellinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti