Say Just Words

Tiina tarjosi minulle kirjaimen periaatteella "[M]inä annan sinulle kirjaimen. Kirjoita blogiisi 10 sanaa, jotka alkavat kyseisellä kirjaimella ja lisää mukaan selostus, mitä kyseinen sana sinulle merkitsee ja miksi." Kuten aina, teeskentelen kahvitaukojen lomassa tekeväni työtä käskettyä.

Tällä blogimaailman Siinain vuorella minulla on ilo ilmoittaa teille kymmenestä sanasta, jotka olen kaivertanut yhteen polkkaustauluun. Kirjain, jolla minua paiskattiin, oli H. Tässä viikon oikea rivi, här är veckans rätt rad och rökning är förbjudet, var så god:

1. Hiljaisuus. Tämä ilmiö herättää minussa yksityiskohdista riippuen joko riemun pirskahtelua tai suoranaista pakokauhua. Olen kirjoittanutkin hiljattain aiheesta postauksen, joka on syvällinen kuin uunin taakse tippunut tiskiharja.


2. Haulikko. Tämä jokaisen itseään kunnioittavan kansalaisen perustarvike on mitä parhain apuväline työmatkaruuhkassa tai joskus muutoinkin autoillessa.


3. Happi. On hämmästyttävää, kuinka suuri osa rakkaasta ja elintärkeästä hengitysilmastamme on tätä myrkkyä, eikä kukaan poliitikko tee asialle mitään.


4. Henki. Pyhyyden kolmasosa, joka yhä pihisee, ja on nykyään vieläpä tuplasti vakuutettukin.


5. Hautausmaat. Luonnon kauneimpia paikkoja, joita jokaisella pitäisi olla vähintään yksi, sillä niin letkeä on niiden tunnelma. Kuten joku tuntematon ajattelija totesikin runsas vuosikymmen sitten teekkareiden vappujulkaisussa: "Mustien hautausmaalla oli hyvä negrofiilis."


6. Huvi. Hyödyn erittäin tarpeellinen kaksonen, jonka tapaa yleensä vasta työajan jälkeen. Tai tapaisi, jos ei lusmuilisi töissä kellon ympäri.


7. House. Fiktiivinen lääkärihenkilö, joka on suuri idolini herttaisuudessaan ja ihmisrakkaudessaan. (Tosin ajan/toiston hammas on purrut tästäkin hahmosta jo parhaimman terän pois.)


8. Helikopteri. Jos jonnekin haluaa matkustaa rauhassa, niin kannattanee suosia omaa kopteria. Haittapuolena on toki melkoinen melu, mutta hyvänä puolena on se, ettei tarvitse väistellä vastaantulevaa köyhälistöä.


9. Hajuaisti. Kun joskus kysellään, mistä aististaan luopuisi ensimmäisenä (jos ihan pakko olisi — eli siitä saisi paljon rahaa tai korkeatasoisia seuralaisia ilmaiseksi), hajuaisti on minulla listalla hyvänä kakkosena makuaistin jälkeen. Joskus joukkoliikennevälineissä (etenkin raitiovaunuissa) matkustaessani nostan sen tosin selvälle ykköspaikalle.


10. Hiekkaranta. Minähän en ole mikään auringonpalvoja (sillä kulttini säännöt kieltävät sen), mutta tässä tuulessa ja tuiskussa tarpoessa voisin hyvin tyytyä talveen ihan tällaisenaan ja siirtyä huomisesta alkaen kevään puolelle.

Pinnan alla olisi kuplinut myös Helsinki, mutta en toki halua leimautua tyypilliseksi pääkaupunkiseutulaiseksi nilkiksi kotiseuturakkauteni takia. No, itse asiassa en välitä kilin...korvaakaan siitä, vaikka leimautuisin. Jätinpähän muuten vain pois listalta, kun ajatus ei ehtinyt painoon ajoissa.