I'm not weird, I'm gifted

Brim palkitsi ja haastoi jo ajat sitten, mutta en ole saanut aikaiseksi vastata haasteeseen. Ensiksi joka tapauksessa kiitokset tästäkin pystistä, ja sääntöjen mukaisesti muutama sana viime viikonvaihteeksi.

Eli säännöt:

1. Valitse viisi blogia, joita arvostat luovuuden, kuvituksen, mielenkiintoisen sisällön ja/tai blogosfääriin tehdyn panostuksen johdosta millä tahansa maailman kielellä.


2. Jokainen annettu palkinto on henkilökohtainen ja sitä annettaessa mainitaan blogin kirjoittajan nimi sekä linkitetään palkittavaan blogiin.


3. Palkinnonsaaja liittää palkinnon logon blogiinsa.


4. Palkinto tulisi linkittää alkuperäispalkinnon osoitteeseen.


5. Palkinnonsaaja julkaisee säännöt omassa blogissaan.

Jo heti alkuun voin tunnustaa, etten jaa pystiä enää eteenpäin, kun kaikilla seuraamillani bloggaajilla se jo taitaa olla. Jos ei ole, niin varastakaa naapurilta.

Sitten siihen haasteeseen. Ideana olisi siis kuvailla viisi outouttani. Ja juuri sen takia en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa aiheesta mitään, sillä en keksinyt itsessäni mitään outoa (vaikka muilta kuulen usein olevani outo — muiden kuvausten ohessa). Toisaalta Tiinan vastauksista tuli sentään jotain mieleen, joten ryöstökalastan ideoita siltä suunnalta. Mutta aluksi taas säännöt:
"Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

1. Kun syön banaania, syön nykyään lähes poikkeuksetta sen kanssa samaan aikaan salmiakkia. En tiedä, miksi banaanista on nykyään tullut minulle niin makeaa, että kaipaan suolaa sen rinnalle (sillä ankeassa lapsuudessani minulla ei ollut edes tällaisia poikkeavuuksia), mutta kaipaan silti. Perunalastujakin olen kokeillut, ja kyllä nekin toimivat, mutta eivät yhtä hyvin.


2. Pienissäkin päivittäisissä asioissa optimoin yleensä puuhasteluani ajan myötä pikkuhiljaa tai jopa kertarysäyksellä. Teen esimerkiksi asioita tietyssä järjestyksessä, jotta minimoin niihin kuluvan kokonaisajan, mistä esimerkkinä aamutoimeni. Pienempänä käytännön esimerkkinä käynee vaikkapa kirjanmerkkini; valitsen yleensä jonkin lappusen, jonka toinen puoli on kuvitettu tai muuten väritetty, ja jätän tuon puolen sitä sivua vasten, jota jäin lukemaan — ja kirjanmerkki jää joko kirjan ylä- tai alalaitaan sen mukaan, olinko lukenut sivua jo yli puolenvälin.


3. Kun syön jotain, puputan yleensä pahimmanmakuiset kuona-ainekset pois lautaselta, ja jätän parhaimmat palat viimeiseksi. Yleensä tasoitan kyllä pöperön sisältömääriä ennen loppua, eli viimeistä edellinen kauhallinen ei välttämättä ole aivan lautasen suosikkiainestani. Sama pätee pitkälti myös irtokarkeissa. Niistäkin yritän raivata pahimmat pois aika nopeasti, ja loppuvaiheessa yritän säästää yhden jokaisesta värisuoraksi, jonka napostelen mieluiten makuhermojen kutkuttelun suhteen nousevassa järjestyksessä.


4. Olen valmis maksamaan pienestä mukavuudesta (ja todennäköisesti siinä samalla oman elämäni hankaloittamisesta) hankkimalla yleensä mieluummin verkko- tai akkukäyttöisiä härpäkkeitä kuin paristoilla toimivia. Noudatan tätä periaatetta lähes kaikissa ostoksissani, digikameroista langattomaan hiireeni asti. (No, ei tuo kaari kuulostanut kovin dramaattiselta, mutta eipä minulla sentään akkukäyttöistä paistinpannua tai keittiöjakkaraa olekaan.) Uskon, että joskus selviäisin helpommalla ja halvemmalla, jos käyttäisin paristokäyttöisiä vimpaimia, mutta en vain tahdo. Muutenkin inhoan kaikkia ns. kuluvia osia hyödykkeistäni. (Voitte arvata, kuinka rasittavaa esimerkiksi autoa on tankata.)


5. Minussa ei ole kuin neljä outoutta.

Enkä haasta. Jos joku ei muka haastetta ole saanut, ja sellaisen haluaa, niin kaapatkoon mukaansa.