tiistai 20. toukokuuta 2008

Yö päivää keinuttaa

Viime yönä minut valtasi halu leikkiä konsulttia. (Uskon, että jokainen meistä kokee samanlaisia tunteita viikoittain.) Perinteisen ja tylsän SWOT-nelikentän sijasta päätin olla luova ja tein mieleen putkahtaneen UTR-analyysin (nimen keksin ihan itse, ja siltä se kieltämättä näyttääkin). Toisin sanoen otin kolme erinäisestä asiayhteydestä tuttua käsitettä ja mietin, miten minä ne ymmärrän. Alla huolellisen ja pitkälti kolmatta minuuttia kestäneen pohdinnan tulos. Etukäteen käsittelytapaa mitenkään rajaamatta päädyin näemmä kuvailemaan asiat yhdellä virkkeellä kunkin.


Usko... siirtää todellakin vuoria — valitettavan usein kasaten ne järjen äänen päälle.

Toivo... on väistämättömän siirtämistä epätoivon vallassa ja aivan yhtä hyödyllistä kuin tekohengityksen antaminen meren pohjasta nostetulle kivelle.

Rakkaus... on vakava ja armoton, uhrinsa mielenterveyden raateleva sairaus, johon ainoa tunnettu lääke on todellisuus.

Noin. Nyt on jotenkin puhdistunut ja kotoinen olo. Jos teillä tylsä on, niin kädet yht... eikun repikää vaikka meemiksi. Tai vaikka huoneentauluksi.

(Katso, äiti! Osaan kirjoittaa myös postauksia, jotka ovat Dostojevskin töitä lyhyempiä. Ja vielä ilman käsiä! (Melkein.))

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ja tuo kaikki tuli sit mieleen välittömästi palattuasi teeltä kanssani? Kiits, kiits, eipä kestä. :D :p Vielä mää sulle sanaselitykset näytän...

DorianK kirjoitti...

Sana-analyysin tein todellakin jo viime yönä, joskin hioin paria sanamuotoa vielä sitä postaukseen siirtäessäni. Ja siirto verkkomaailmaan toki tapahtui vain heti ensimmäisen sopivan hetken tullen. Osuma tiettyyn kohtaan elämäni aikajanalla oli muuten puhdasta sattumaa.