sunnuntai 18. toukokuuta 2008

It Used to Be Me

Pakollisena tukanleikkuuraporttina kerrottakoon, että tänään piristin elämääni aluksi maallisen mammonan muodossa. Oma olo on toki voideltu, mutta muovikorttini taitaa itkeä verta.

Mielenkiintoisempana aktiviteettina koin kuitenkin sen, että tartuin pitkästä aikaa kynään ja paperiin muuten kuin kirjoittamismielessä. Tuloksena syntyi aika pitkälle viety luonnos, joka on tehty ystävän pyynnöstä ja jää nyt odottamaan hänen palautettaan. Eipä sillä lopulta ole juurikaan edes merkitystä, vaikka hän sen arvioisi täysin aliarvoiseksi tuubaksi. Kunhan ei nyt niin surkea tekele ole, että hän pistää välit poikki kokonaan.

Mullistavan tästä teosta tekee se, että en muista istuneeni lähes kymmeneen vuoteen kynän ja paperin kanssa kunnolla alas ja piirtäneeni muuta kuin kirkkoveneitä tenttipapereihin. Muutos menneeseen on ollut melkoinen, sillä alle parikymppisenä en juurikaan istahtanut telkkarin eteen ilman tuota kombinaatiota (siis kynää ja paperia, ei tenttipaperia ja kirkkoveneitä). En minä aina mitään järkevää tai edes typerää saanut aikaan, mutta varustuksen kantaminen jakkaran viereen oli enemmän sääntö kuin poikkeus. Itse asiassa se oli jotakuinkin sääntö, josta ei ollut poikkeuksia.

Kun oma ajankäyttö on nyt sattuneesta syystä hieman vapautunut, on tarkoituksena ollut opetella hieman uusia asioita. Niiden lisäksi olisi varmaan aika hyvä idea palauttaa mieleen vanhoja hyviä tapoja, jotka ovat tässä viime vuosien aikana päässeet unohtumaan.

Vapaapäivä on edennyt muutenkin miellyttävästi. En ole mikään erityisen intohimoinen epävirallisen kansallisurheilumme ystävä, mutta erityisesti länsinaapuria vastaan käytävät ottelut houkuttelevat usein taikalaatikon eteen. Ilta ei alkanut huuhkajammin, kun mömmöm-kisoissa pirteästi esiintynyt "Pipari" pisti pikkumustan ensimmäisenä pömpeliin. (Jos olisin tuossa virkkeessä maininnut vielä ylämummon, olisin varmaan kuulostanut ihan pätevältä kiekkoasiantuntijalta.) (Ja tässä proosaa väkertäessäni sama mies ehti yli-inhimillisiin suorituksiinsa jo toistamiseen.)

2 kommenttia:

Alcinoe kirjoitti...

Se on sitten kumma ja ehdottoman kannatettava ilmiö, että bloggaajat aktivoituvat muutenkin luoviksi. Tulen vaatimaan näytteitä vaikka sitten noista kirkkoveneistä.

DorianK kirjoitti...

Aktivoituvat muutenKIN luoviksi?

Ehkä minun itsekritiikkini joskus sen verran pettää, että jollain tuotoksella vielä kiusaan blogini lukijoita. Kirkkoveneitäni minulla ei ole tosin tapana verkossa jakaa.