Tänään on teemapäivä, jona pitäisi sanoa jotain henkevää ihmisoikeuksista. Erään kirjoituksen ja sen kommenttien innoittamana aloin itsekin pohtia, kuinka ihmisoikeudet näyttäytyvät lähiympäristössä maailman kurjimpien kolkkien sijasta. Itse pidän esimerkiksi Guantanamon kidutvankileiriä erään länsimaisen valtion häpeäpilkkuna enkä itkisi lainkaan sen perään, jos se päätettäisiin sulkea. Jos toisaalta kokisin sen asukit itselleni todennäköiseksi riskiksi, suhtautuisin asiaan varmaan eri tavalla. En minä varmaankaan haluaisi edes nikitafouganthineja naapuriini asumaan (kotimaisista rap- tai reggae-artisteista nyt puhumattakaan), jos päättää saisin. Kauas on niin kovin helppo huudella ja arvostella muita.
Ihmisoikeuksien (tai muidenkaan oikeuksien) toteutus käytännössä ei ole ihan yksinkertaista. Hieman tulkinnasta riippuen kun eri ihmisten oikeudet saattavat olla ristiriidassa keskenään, jolloin jonkun tai kaikkien oikeuksia täytyy rajoittaa. Helpoin esimerkki tästä lienee rikollisen tuomitseminen vankeuteen, jolloin poloisen liikkumisen vapautta epäilemättä rajoitetaan aika rankallakin kädellä ja tarvittaessa kättä pidemmällä. Yhteisesti sovittujen sääntöjen mukaan tämä on kuitenkin välttämätöntä osin sen takia, että muut saisivat nauttia omista vapaus- ja turvallisuusoikeuksistaan rauhassa.
Etenkin netin ja siellä vellovan idiotismin levittäytyessä yhä laajemmalle yhteentörmäyksiä sattuu myös sananvapauden ja syrjinnän tai yksityis- ja perhe-elämän suojan välillä. Toki sanomisistaan voi joutua edesvastuuseen, mikä oikein onkin. On kuitenkin taas hankala rajanvetokysymys, milloin joku on harjoittanut sananvapauttaan rangaistavalla tavalla. (Eikä tämä tietenkään ole mitään sen rinnalla, minkälaisessa ristiriidassa ovat minun oikeuteni solmia avioliitto ja perustaa perhe ja naisten oikeus elämään. Tai heidän liikkumisen vapautensa. Tai oikeutensa tulla tunnustetuksi henkilöinä. Tai... no, ymmärtänette yskän ja köhän.)
Vaan sitä vartenhan oikeuksia ja sääntöjä ja lakipykäliä niihin liittyen kai kirjoitetaankin; niin kauan kuin kaikki ovat asioista samaa mieltä eikä mielipiteiden ristiriitoja ole, ei moisiin tarvinne turvautua.
torstai 15. toukokuuta 2008
Glorious Liberation of the People's Technocratic Republic of Vinnland
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
"Ihmisoikeuksien (tai muidenkaan oikeuksien) toteutus käytännössä ei ole ihan yksinkertaista."
Eipä ole, ei. Todellisuus on harvoin niin mustavalkoinen saati kauniisti noudatta mitään ihmisen määrittelemää kaavaa. Ihmisoikeusjulistuksen olemassaolo kuitenkin takaa taas sen, että kyetään tekemään edes jonkinlaisia (toivottavasti) utilitaristisia ratkaisuja valjakkaloitten suhteen. Ja samaa mieltä olen siinä, että vaikka netissä tyhmyys joskus tiivistyykin, se on myös tärkeä väline mielipide-erojen punnitsemiselle ja toivottavasti myös rakentavalle keskustelle.
Häh, oliko tämä nyt puheenvuoro parjaamieni laatua vaativien kansalaisjournalismihöpinöiden puolesta? Prkl.
Lyhyesti kai voisi tiivistää, että eipä noista julistuksista haittaakaan ole. On niistä jotain hyötyäkin ollut, ja toivottavasti on enemmänkin jatkossa.
Toki — hieman oman kyynisyyden asteesta riippuen — ihmisoikeusjulistusta voi pitää myös pelkkänä lämpimän ilman henkäyksenä, kun YK:n jäsenvaltioistakin osa tuntuu soveltavan sitä vain tasan silloin, kun niitä huvittaa. Jotenkin tulee mieleen Kansainliitto kauniina ajatuksena, joka ei käytännössä kuitenkaan vakuuttanut vaikutuksillaan. En kuitenkaan väittäisi, että ihmisoikeudet antaisivat pelkästään valheellista turvallisuudentunnetta ja maailma olisi oikeasti (pelkästään) ikävä paikka.
Kansalaisjournalismi on ihan kiva asia pieninä annoksina, mutta sitä tulisi harjoittaa vain aikuisten valvonnassa ja selvin päin.
Lähetä kommentti