torstai 3. huhtikuuta 2008

Am I Wry? No

Tämä saavutuksieni suhteen varsin vaatimattomaksi jäänyt päivä alkoi työterveyshoitajan vastaanotolla. Mietin etukäteen, kumpi vie minut pakkohoitoon, viikkoa aiemmin otettujen verinäytteiden tulokset vai haastattelussa ilmi käyvä antennieni vinous.

Huoleni oli kuitenkin turha molempien syytekohtien osalta. Kuutisen vuotta sitten olin muualla työhöntulotarkastuksessa ja lääkäri sanoi, että minun ei tarvitse ikinä välittää ainakaan kolesteroliarvoistani. Sama anomalia jatkuu yhä. Hoitajan mukaan verenkuvani näyttää niin hyvältä kuin on mahdollista. Elän toivossa, että passikuvastani voitaisiin vielä joskus sanoa samaa.

Palkinnoksi hyvistä tuloksista ja hengissä läpäistystä haastattelusta sain rokotepiikin olkavarteeni. Minä muistan, kuinka joskus taaperona (tai ainakin fiktiivisissä amerikkalaisissa elokuvissa) kilttinä pysytellyttä uhria lahjottiin tikkarilla. Jos joku vielä väittää, että asiat eivät olleet minun lapsuudessani paremmin, hän saakoon ympäri korvia ja muitakin ulokkeitaan.

Koko sinä aikana, jonka työtuoliani kulutin, merkittävin historiankirjoihin jäävä suoritukseni oli työtyytyväisyyttä ja -ilmapiiriä mittaavaan kyselyyn vastaaminen. Vastoin kaikkia periaatteitani ja tottumuksiani päätin olla rehellinen. Koska mikään hyvä teko ei jää rankaisematta, odotan jännityksellä, istuuko maanantaina paikallani jo uusi työntekijä vai jäänkö ruoskittavaksi vielä irtisanomisaikani ajaksi.

Toki voisi ajatella, että palaute olisi yrityksen johdolle tervetullutta ja sen perusteella yritettäisiin jopa parantaa asioita. Koska olen kuitenkin realisti, odotan jääväni paiseeksi muonavahvuuteen lähinnä sen takia, että työnantajalla ei yksinkertaisesti ole varaa potkia minua pois. (Ja osittain sen takia, että asiat eivät oikeasti ole niin pahasti pielessä eikä kritiikkini niin murskaavaa kuin täällä lukuisten fanieni aplodien toivossa uhoan.)

Työpaikan ulkopuolella tekoni niittivät kuitenkin satoa, joka tekisi äitini ylpeäksi jälkikasvustaan. Selvittyäni aamun tarkastuksesta poikkesin nimittäin paikallisessa tavaratalossa, ja hullujen lehmien päiviltä mukaan tarttui kolme elokuvaa ja kaksi kompaktia kiekkoa. Luulisin tuollaisen saaliin — ja yhden kovaa vauhtia kipeytyvän ja kangistuvan olkavarren — riittävän yhden päivän saldoksi.

12 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

Klapu klapu klapu! (Nuo oli niitä aplodeja.)
Ihanko rohkenit nimen kera antaa rehellistä palautetta työnantajasta? :O
Melko reunalla kyllä elelet!

Saako tarkempia yksityiskohtia mitkä olivat nuo leffat sekä levyt, joita tarttui mukaan? Olkavarren kipeytymisestä voisin kyllä päätellä leffojen olleen jonkinlaista hydrauliikkaviihdettä...

Alcinoe kirjoitti...

Minä taas vahvasti epäilen, noinkohan hullujen lehmien päiviltä irtoaisi hydrauliikkaviihdettä. Siellä ovat nyt olleet ihan jotkin muut sarvet ojossa ja kylkiluiden välissä...

DorianK kirjoitti...

Kiitän hyvin ansaituista aplodeista.

Nimeä en palautteen alle laittanut (kun sille ei ollut kyselyssä kohtaa), mutta jos minut vastauksista halutaan tunnistaa, se onnistuu helposti.

Käteeni takertuivat peruuttamattomasti visuaalisella puolella Valkoinen kaupunki, Viattomuuden aika ja The Departed (jolta en oikeastaan odota kovin paljoa, kun alkuperäinen Infernal Affairs on hyllyssä ja olen sen leffassa nähnyt — tätä versiota kuitenkaan en, ja odotusten ollessa alhaiset se saattaa päästä yllättämäänkin). Korvia tukkimaan hankin Johnny Cashin American IV - The Man Comes Aroundin (jolla on siis useampia tuttuja covereita) ja Audioslaven Out of Exilen.

DorianK kirjoitti...

Sarvien kangistumiseen en ota kantaa, mutta olka oli myös sikäli kosketusherkkä, että sille kyljelle kääntyminen herätti yöllä joka kerta. Nyt on melkoisen tukkoinen olo ja silmänaluset kuin Sweeney Toddilla. Kyllä hoitaja oireista varoittelikin, mutta silti täytyy ihmetellä, mitä järkeä on antaa jäykkäkouristusrokote, joka saa ihmisen jäykäksi ja muutenkin tuntemaan itsensä kipeäksi.

Tiina kirjoitti...

Mä kyllä tykkäsin siitä The Departedista (hei mäkin ostin sen, taas ollaan samiksii!), mutta en olekaan nähnyt mitään alkuperäisiä hässäköitä.
En yleensä tykkää leffoista, joissa miestä lakoaa kuin heinää, mutta roolihahmot oli tuossa leffassa aika loistavia. Di Caprio vaan on hyvä, ja muutkin.

DorianK kirjoitti...

Tässähän ollaan nyt niin samiksia, että minua alkaa epäilyttää, josko olemme tyystin sama henkilö.

Pidin kovasti alkuperäisestä, eikä Scorcese ole voinut leffaa täysin pilatakaan. Olen siis kyllä utelias sen suhteen, millainen tekele tuo on. No, se selviää sitten neljän vuoden päästä, kun sen "ehdin" katsoa.

diduu-adi kirjoitti...

Ei ne työnantajat kysele, jos eivät halua tietää. Tai voivathan jotkut kysellä näön vuoksi, mutta se ei ole kovin järkevää yritysjohtamista.

Tapaamani pomot ovat valittaneet sitä, että palautetta on todella vaikea saada, ja että on mahdoton kehittyä esimiehenä, jos kukaan ei kerro, miten homma sujuu. Hyvä, että annoit palautetta. Pomosi pitäisi olla iloinen!

Tiina kirjoitti...

Ehkä sä olet nyt kosketuksissa feminiinisen puolesi kanssa.

DorianK kirjoitti...

su-pub,

sehän minua noissa kyselyissä korpeaakin, että aivan liian usein niitä tehdään, koska niitä pitäisi tehdä ja kaikki muutkin tekevät. Sitten joku lukee tulokset läpi — jos hyvin käy — ja vastaukset arkistoidaan samaan kasaan vanhojen pizzalaatikoiden kanssa.

En väitä, enkä todellakaan toivo, että oma työnantajani toimisi nyt noin. Kollegani, joka oli kanssani yhtä suorasanainen, kirosi sitä mahdollisuutta, että hän joutuisi puolustamaan näkemyksiään jonkun pomon kanssa nokat vastakkain. Minä suorastaan toivon, että sellainen tilaisuus tulisi.

(Tietysti sellaisen tilanteen voisi luoda ihan vain kävelemällä minä päivänä tahansa pomon huoneeseen ja kertomalla asiat kysymättä. Kynnys siihen on kuitenkin aika korkea.)

DorianK kirjoitti...

Tiina,

toivottavasti en ole. Jos olen, niin feminiininen puoleni nostaa kuitenkin syytteen minua vastaan lääppimisestä ja muusta epäilyttävästä ja syrjivästä käytöksestä.

Tiina kirjoitti...

Enkä nosta.

DorianK kirjoitti...

En niin. (Miten minulle alkaa tulla jotenkin jakomielitautinen olo?)