Brim kirjoitti mielestäni aika osuvan kirjoituksen ihmisten arvomaailmasta ja sen tulkinnasta. Edellisessä viestissäni mainitsemani, bittitaivaan monsuunituuliin hävinneen kirjoitukseni oli tarkoitus sivuta hieman samaa asiaa, joskaan ei kovinkaan poliittisessa kontekstissa. Peitän perimmäisen ajatukseni nyt politiikan kaapuun ja heitän sen julkisesti susien syötäväksi ja murmeleiden haukuttavaksi.
Poliittisesti varsin yleinen mielipide tuntuu olevan, että ihmisten suvaitsevaisuus kasvaa sitä suuremmaksi, mitä enemmän vasemmalla he ovat. Minä olen aika lailla eri mieltä. Oman, hyvin rajallisen kokemukseni perusteella kaikkein ahdasmielisimmät yksilöt kun tuntuvat löytyvän itse asiassa äärivasemmalta.
En halua suinkaan vähätellä esimerkiksi oikeistolle valitettavan tyypillisen oloista ulkomaalaisvastaisuutta — joka ei tietenkään kohdistu kuin tietyistä kulttuureista tuleviin, kun toiset ulkomaalaiset ovat heidän mielestään pelkästään symppiksiä. Äärioikeiston nimiin menee ensimmäinen sija myös kaikkein ikävimmän (muka-)poliittisen toiminnan, eli fyysisen väkivallan, käytössä. Kun suu vaahdossa mesoavien nahkapäiden kartut heiluvat yöllisissä kaupungeissa, aika harvoin asialla ovat punavihreät aktivistit.
Jos kotimaiset leikkianarkistit lasketaan vasemmiston riveihin, niin eipä silläkään suunnalla kovin rauhanomaisissa keinoissa kuitenkaan pysytä. Siinä ikkunaa hajoaa ja taksia kaatuu, kun "otetaan tilaa haltuun" palestiinalaishuivit lärvien peittona. Lisäksi ihan rivivasemmistolaistenkin suvaitsevaisuus tuntuu tarkoittavan sitä, että suvaitaan avoimin sydämin aivan kaikkia — olettaen, että he ovat asioista täsmälleen samaa mieltä kuin itse ollaan. Omasta linjasta poikkeavat ovatkin sitten vapaata riistaa minkälaisten tahansa syytösten kohteiksi. Mustetyyny jos toinenkin ehtii kulua loppuun ennen kuin kaikkien vääräuskoisten tahojen — joita on väestöstä ehkä n. 98% — otsaan on saatu rasistin, riistokapitalistin tai muuten vain itsekkään syöttöporsaan leima.
Olenkin tullut tieteellisen analyysini (jota myös nopanheitoksi kutsutaan) perusteella tulokseen, että poliittisella kentällä suvaitsevaisuuden määrä taitaa noudatella yhteen suuntaan kallistuvan viivan sijasta Gaussin käyrää. Molemmissa ääripäissä oman agendan täytteeksi riittää järkeä, faktoja ja asia-argumentteja niin vähän, että loput tilasta täytetään tunnepitoisella pyhällä vihalla. Valitettavasti joskus on aika hankala erottaa, minkälainen poliittinen taho osuu tuon mainitun käyrän keskustaan (ja tuon sanan kirjoitan tässä yhteydessä ehdottomasti pienellä k-kirjaimella).
Toki tämän johtopäätökseni voi nähdä suorana seurauksena siitäkin, että minua ei kiinnosta juuri mikään poliittinen agenda ja kaikenlainen aatteen palo näkyy minulle lähinnä faktoja karttavana "ydinvoima on paha asia, koska kuutit ovat niin söpöjä" -ventilaationa.
(Kuva: Peter F. Rothermel: US Senate A.D. 1850)
perjantai 25. huhtikuuta 2008
Finland Red, Egypt White
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Ai, sinullakin on väärät mielipiteet ;)
En tiedä, onko ongelma mielipiteideni vääryys vai niiden totaalinen puute, mutta jotain niissä lienee merkittävästi pielessä joka tapauksessa.
Onneksi.
Kouluttamattomat maahanmuuttajat ja työelämään päässeet pakolaiset vievät tilaa kotimaisilta vähän koulutusta omaavilta. Asuinympäristökin usein jaetaan kaupungin vuokra-asuntoalueella ei-niin-hulppeissa oloissa, siitä syntyy tuota vasemmistonärää kun kotimainen työväenluokka on saanut häädön omasta kortteeristaan.
Hyvätuloiset kohtaavat joko vastaavan eliitin piiristä tulleita Nokian konsultteja ja diplomaatteja tai tavallisista maahanmuuttajista korkeintaan ahkeria asiakaspalvelijoita. Maltillisille oikeistokonservatiiveille maahanmuuttajat ovat eksoottinen "kiva juttu".
Äärioikeisto on fundamentalistisiipeä, kaikki fundamentalistit voi heittää samaan la-la-tarhaan moksimaan toisiaan.
Eipä noihin maahanmuuttoasioihin varmaan löydy mitään erityisen hyvää ratkaisua, eikä varmasti ainakaan sellaista, joka tyydyttäisi kaikkia osapuolia. Työllistyminen on jo yksinään aika hankala kysymys, kun lähteestä riippuen Suomessa on pulaa joko työpaikoista tai työntekijöistä. Aika lailla mahdottomia yhtälöitä.
Myös maahanmuuttajien sijoittaminen on kysymys, johon ei tunnu olevan yksiselitteisesti hyvää vastausta. Toisaalta heidät kannattaisi ripotella valtaväestön joukkoon melko tasaisesti, jotta kotouttaminen helpottuisi, mutta toisaalta silloin on myös olemassa se riski, että suomalaisten ollessa kylmiä he jäävät täysin eristyksiin muista. Jos he asuvat lähekkäin muiden maahanmuuttajien kanssa, ainakin jonkinlaista yhteisöllisyyttä on tarjolla. Mikäli suurin osa porukasta on työttömiä ja kouluttamattomia, vähemmistökeskittymät kuitenkin muuttua nopeasti slummeiksi, joista vähäisetkin valtaväestön edustajat haluavat muuttaa pois.
Ainoa selkeästi hyvä ja yksinkertaisesti toimiva ratkaisu on tuo ehdottamasi ääriaineksen heittäminen yhteen ja samaan tarhaan, pois ihmisten joukosta. Eipä se juurikaan esimerkiksi maahanmuuttajiin liity, mutta sille minä voisin kuitenkin antaa ääneni (jos en sitä päivittäisessä kommunikoinnissa tarvitsisi).
Lähetä kommentti