April is the cruellest month

Hämäsin. Yhtä julmia ovat kaikki muutkin kuukaudet. Mutta syytetään nyt sitten kuluvaa kuuta, kun se on sopivasti hollilla.

Olen huomannut itsessäni outoja ja erittäin epämiellyttäviä oireita, jotka ilmenevät aina tiettyjen sattumusten yhteydessä. Loogisesti en osaa niitä selittää, mutta kyllä ne kieltämättä jonkinlaista kaavaa tuntuvat noudattavan; aluksi näköelimien kautta kallon sisällä olevaan maapähkinään puskee (periaatteessa ihan objektiivista ja vaaratonta) viestiä, ja sekunnin kymmenyksen viiveellä — en taatusti sano "viipeellä", vaikka uhkaisitte pakottaa minut katsomaan Dallasia — jokin kilahtaa.

Minuun iskevät fyysiset oireet. Äkkiä on kylmä, vatsani on ontto ja solmussa samaan aikaan, polviani heikottaa, keskittymiskykyni on (jopa normaalia enemmän) tiessään, selkäni ja raajani ovat mustien paiseiden peitossa ja lepra katkaisee jalkani polvien alapuolelta. (Lopetan oireiden kuvailun tähän ennen kuin sorrun liioittelemaan niitä.) Voisin jopa väittää olevani suuren xitutuksen vallassa, mutta yleinen voimattomuus estää kaikenlaisen puhkumisen (taloja kaatavasta puhinasta nyt puhumattakaan).

Oireet eivät onneksi ole kovin pitkäaikaisia. Yleiset keskittymishäiriöt saattavat poistua jo 2-3 viikossa eikä rintakipujakaan tunnu kellon ympäri (tai sitten en vain huomaa niitä nukkuessani). Rintakipuihin olen onneksi keksinyt lääkkeeksi raskaan liikunnan, jonka ainakin vihjataan poistavan kivun lopullisesti.

Kaikkea sitä ihmiskeho keksiikin itsekseen puuhastella.

Postauksen varsinaiseksi sisällöksi länttään tähän videon, joka ei liity yllä olevaan millään muotoa. Se saa kuitenkin muistuttaa maailmaa siitä, kuinka kamala raiskaus Leona Lewisin versio on tähän alkuperäiseen verrattuna. Lisähuomiona mainittakoon, että bändin itsensä laittama virallinen videokin oli JuuTuupissa aiemmin, mutta ensin siitä poistettiin ääni ja nyt se on rajattu katsottavaksi vain jollain muulla mantereella. Täytyy siis tyytyä fanivideoon.


(Snow Patrol: Run)