Rikkoakseni hiljaisuuden ajattelin ilahduttaa teitä parilla satunnaisella havainnolla, jotka olen tehnyt viime aikoina.
Ensinnäkin olen hankkinut kirjoja viimeisen muutaman kuukauden aikana enemmän kuin todella pitkiin aikoihin. Muistan hankkineeni kansien väliin pakattua metsää tällaisella innolla viimeksi lukioiässä, ja silloin kirjakauppojen näennäistietokirjamaiset pokkarit päätyivät kirjahyllyyn pitkälti koskemattomina. Olen lukenut niistä vain muutamia, enkä varmaan yhtään kokonaan. Ja kun niitä tuolla hyllyssä katselee, niin eipä niitä ole yhteensäkään kuin hieman toistakymmentä.
Viimeisen parin kuukauden aikana postiluukusta on tippunut nopean päissäänlaskun mukaan kahdeksan kirjaa, joista viisi vieläpä puhdasta taideproosaa. Ja kaikki niistä on hankittu mitä pikimmin luettaviksi, mikä on minun lukutottumuksillani suorastaan harvinaista. Elämme siis merkillisiä aikoja, ystävät pahat.
Toinen merkittävä havainto on melko tuore, ja edellisestä täysin poikkeavasta aiheesta. Hiljattain nimittäin eräässä kerrostaloasunnossa suurille massoille tuntematon arkipäivän tiedemies (joka saatoin olla minä) suoritti baarista kotiuduttuaan empiirisiä mukaurheilullisia kokeita Wiillä. Avoimin mielin varustettu koehenkilö ei edes tehnyt minkäänlaisia lähtöolettamuksia vaan heilui kapula kädessään puhtaasta valaistumisen (ja selviämisen) halusta.
Tiedemiehemme tuli siihen johtopäätökseen, että on olemassa järkevä selitys sille, miksi keilaradoilla myydään olutta ja juoma yhdistetään usein saumattomasti tuohon liikuntalajiin, ja toisaalta miksi samaa ilmiötä ei ole juurikaan havaittavissa tenniskenttien tietämillä.
lauantai 21. helmikuuta 2009
Gimme Back My Brain
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Äitini osallistui taannoin, ainoana osallistujana, vastaavaan ihmiskokeeseen luonani ja totesi Wii Fitin tasapainoharjoitusten sujuvan hämmästyttävän hyvin myös pienessä hiprakassa. Mitäpä sitä ei ihminen tekisi totuuden selvittääkseen...?
Sari
Jokainen tutkimusala vaatii pyyteettömiä pioneereja, jotka pistävät itsensä peliin (kirjaimellisesti) ihmiskunnan puolesta.
Fit on itseltä kokeilematta, mutta ehkä siinä pätee sama kuin autolla ajamisessa (kuulemma): pienessä maistissa sitä tietää olevansa hieman toimintarajoitteinen ja keskittyy touhuun niin kovasti, että on itse asiassa parempi kuin selvänä. Tenniksessä tuo ei jostain syystä toiminut. Se lienee sitten enemmän refleksilaji.
Oma kirjavalikoimani on viime aikoina, "olosuhteiden pakosta", kasvanut lähes säännöllisellä 1-5 kirjaa/viikko -vauhdilla... Huolestuttavaa.
Tosin onneksi kirjavalikoimani ei päätähuimaavan laaja ole ollut muutenkaan... Ja, ainahan nekin eurot vois turhempaankin hukkua!
Itselleni alkaa pikkuhiljaa hahmottua, minkälainen vapaus valmistumisesta on seurannutkaan. Ensin elämää ei tuntunutkaan ilmestyvän automaattisesti mistään puskista, mikä oli karvas pettymys. Nyt olen kuitenkin huomannut, kuinka tavaan hyvällä omallatunnolla fiktiotakin läpi, eivätkä hyllyssä odottavat yli tuhatsivuiset opiskelualani opukset katsele sitä enää kovinkaan pahalla (vaikka toki niitäkin on tarkoitus yhä lukea, kun ne työhönikin liittyvät).
Kieltämättä suuri vaikutus on ollut myös kirjojen hankkimisen helppous. Jo muutamilla euroilla saa kotiinkannettuna hyvää tavaraa, jota on kätevää tilailla vaikka keskellä yötä, jos hinku iskee.
Lähetä kommentti