perjantai 27. helmikuuta 2009

What Else Is There

Minusta tuntuu yleensä turhaakin turhemmalta kirjoitella blogiin raportteja siitä, kuinka ei ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään, ja esitellä sitten sen (teko)syitä. Siispä ajattelin tehdä nyt juuri niin.

Aisahan on nyt niin, että olen toisaalta ollut aika kiireinen kehittyessäni paremmaksi ihmiseksi (valitettavasti ja suurta turhautumista aiheuttaen tosin vain työelämän puolella). Toisaalta minulla on ollut hetkittäin liikaakin aikaa, mutta sen kuluttamisen mitenkään järkevästi on estänyt loputon väsymys. Nukun huonosti, mutta onneksi sentään liian vähän. Apinana selässä tuntuu roikkuvan myös jonkinlainen orastava tauti, joka on ehtinyt kituuttaa hengissä kolmatta kuukautta putkeen. Mikä lie veneerinen tapaus. (Tässä vaiheessa lienee parasta tarkentaa, että mainittu apina selässäni on vain kielikuva. Sitä paitsi olemme vain ystäviä.)

Jotta uutiseni eivät olisi vain positiivisia, täytyy kuitenkin mainita myös tällä viikolla (näkemäni elävän kuvan motivoimana) iskenyt yllättävä into muuttaa vaikkapa Pariisiin tai Espanjaan. Tai vaikka kuun pimeällä puolelle. Oikeastaan minne tahansa, missä elämä on ErilaistaTM. Rohkeus ei toki riitä mihinkään tuollaiseen, mutta hetkellisesti voi aina huijata itsensä uskomaan, että riittää. Toki esimerkiksi työpaikan tai -tehtävän löytäminen kohteesta etukäteen olisi jo aika hyvä kannustava potku hanuriin. Minua ei pidättele täällä mikään, joten tuntuu osittain vapauden hukkaan heittämiseltä jäädä nököttämään paikalleen. Samaan hengenvetoon todettakoon, että kohteessa minua ei välttämättä myöskään odottaisi mikään, mutta jo muinaiset roomalaisetkin totesivat, että hilipatihippaa. Ja tärkeintähän ei ole päämäärä vaan lääke tjsp.

Maailmanvalloitus saa kuitenkin odottaa toiseen iltaan, sillä nyt hengittäminenkin väsyttää liikaa. Luulen, että jahka saan iltaruokapizzani puputettua, painun vain petiin lukemaan kesken olevaa proosaa kuin avointa kirjaa.

Lopuksi täysin mihinkään liittymätön kappale, jota vain teki mieli kuunnella.


(Muse: Knights of Cydonia)

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jos muutat Pariisin niin ota minut mukaan :)

DorianK kirjoitti...

Luulisin siihen kaupunkiin parikin uutta ihmistä vielä mahtuvan (ja jos ei muuten, niin vanhoja voi heittää ulos). Kun otan taksin lentokentälle, voin siis poiketa sitä kautta.

Näillä koordinaateilla oikean oven löytäminen saattaa olla aavistuksen haastavaa, mutta kannattaa jo joka tapauksessa pakata laukku valmiiksi.