Joskus asiat muuttuvat, ehkä jopa ratkaisevan lopullisesti. Joskus asiat pysyvät samoina, mutta ihmiset muuttuvat. Joskus tapahtuu molempia samaan aikaan, samassa paikassa, kenties samanlaisten jalavapuiden varjoissa. Ja joskus blogipostauksen aloitus on outoa höpinää, joka ei liity aiheeseen — tai juuri mihinkään — yhtään mitenkään. Tämä on sellainen aloitus.
Muutoksen tuulia ja vaihtuvuuden happosateita on kuitenkin ilmassa. Puolen vuoden sosiaalisesta elämästä täysin luopumisen, liikunnan täydellisen laiminlyönnin, epäterveen pikaruoan syönnin, nälänhätää ja anarkistisissejä vastaan taistelemisen, kiinalaisen vesikidutuksen ja vastoinkäymisten ylidramaattisen liioittelun jälkeen marssin tänään opinahjooni ja jätin osaamattomuuteni kirjallisen osoituksen sinne tarkastusta varten. En ikinä tunne iloa tai onnea, mutta jos tuntisin, olisin nyt varmaan melkoisen euforian vallassa.
Tänään illalla voin röhnöttää silmät puoliummessa sohvalla ja katsoa aivojen tylsyttimestä peräkkäin Life on Marsin ja Hädän hetkellä -sarjat pelkäämättä, että minun pitäisi ehdottomasti tehdä jotain aivan muuta. Vaikka LoM on kuulemma silvottu Brittein saarten ulkopuolella katsomiskelvottomaksi tekijänoikeudellisten syiden takia, minä en siitä välitä. Minä olen nyt vapaa. Vapaa! (Kuvitelkaa demonista naurua tähän.)
Minun tuurillani tosin jään todennäköisesti bussin alle ennen kuin pääsen töihin, tai vielä todennäköisemmin matkalla kotiin uuvuttavan työpäivän jälkeen.
(Kuva: Eugène Delacroix: La liberté guidant le peuple)
maanantai 14. huhtikuuta 2008
New Dawn Fades
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
10 kommenttia:
Ohhoh! Onnittelut urakasta suoriutumisesta! Toivottavasti menee läpi niine hyvineen, ettei tarvi enää viilata.
Olipa näppärää, että päivitit, koska justiinsa tuossa aamulla mietin, että missähän helvetissä se Dorian luuraa. Ja siellähän se. Helvetissä.
Toivon todellakin, että menee sukkana läpi. Ei nimittäin kiinnosta kyllä palata sen työn pariin enää lainkaan. Aiheessa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta tiukoissa aikatauluissa kylläkin. Ja kiitokset.
Pelottavaa, jos viikon hiljaiselo omassa blogissa ja muutaman päivän hiljaisuus toisten kommenttilaatikoissa saa jo ihmiset huolestumaan. Poissaoloihin kannattaa nyt varautua, kun Elämäni(tm) alkaa. Ei tässä jää enää aikaa blogimaailmassa roikkumiseen.
(Tai todennäköisesti nimenomaan siihen on nyt enemmän aikaa.)
En mä nyt ihan huolestunut. Lähinnä itsekkäästi toivoin luettavaa.
Höh. Minä liikutuin sitten kyyneliin ihan turhaan.
Postauksen visioita täytyy korjata sen verran, että se Life on Mars meni ohi. Toisaalta syy oli pitkä kävelylenkki ulkona, ja sitä voi ehkä ajatella ihan onnistuneena (ja viime aikoina erittäin harvinaisena) illanviettona.
Hähhää! Siitäs sait. Onnistuinpas pilaamaan epäonnekkaat suunnitelmasi. :p Noh, ehkä sinulla itselläsikin oli jotain osaa ja arpaa tapahtumain kulussa.
Toivottavasti eilinen euforia on pitkäkestoista.
pikku-s
Kyllä, ilta meni aivan täysin piloille. Varmaankin yliannos raitista ilmaa ja ulkona liikkuvia kauniita ihmisiä ja kaikkea. Vielä kun LoM-jakso tulee uusintana lauantaina, niin senkin joutuu vielä katsomaan (tai laittamaan levylle ja unohtamaan sinne).
Euforia jatkuu, tavallaan. Iski varmaan raitisilmamyrkytys ja väsyttää kuin sormensa tekstiviestirukkiin rikkonutta Ruususta, ja illalla pitäisi olla sosiaalinen ja juoda vielä yksi olunen siinä sivussa. Ei tämä elämä ainakaan helpottunut työn palauttamisen myötä.
Sukkahommalle sojot peukalot & luja usko.
Ja sitten. Onko pakko käyttää semmoisia sanoja kuin 'anarkistisissejä' niin että eräillä meistä menee silmät tuhannen kieroon yrittäessä selvittää, lukeeko tuossa tissejä vai ei?
On vissiin.
Mää tykkäsin LoM:sta.
Kiitän peukaloista (vaikka en niitä toki aiokaan pysyvästi omia).
Silmien en tarvitse mennä kieroon, sillä voit luottaa siihen, että minä en ikinä käytä minkäänlaisia anatomisia ilmauksia tekstissäni enkä ikinä viittaa ruumiinosiin edes täysin siveellisessä mielessä. Tämän tavan olen iskostuttanut päähäni omin käsin, enkä siitä poikkea, vaikka kuinka olisi kevättä rinnoissa. (Eikä minua edes alkanut nyt kiinnostaa tippaakaan, minkälaisia entiteettejä "anarkistissit" voisivat olla.)
En nyt sitten sattuneesta syystä ole nähnyt kuin ensimmäisen jakson mainitusta TV-sarjasta, mutta se vaikutti varsin katsottavalta. Minua huolestuttavat lähinnä ne huhut, joiden mukaan BBC on tiettyjen musiikkikappaleiden kansainvälisten levitysoikeuksien puutteessa pätkinyt sarjasta pois kaikki kohdat, joissa nuo "kielletyt" kappaleet soivat — välittämättä tippaakaan siitä, mitä niissä kohdissa tapahtuu esim. juonenkuljetuksen kannalta. That makes me a very sad panda.
Onneksi olkoon!
Kiitoksia. Saa nyt nähdä, onko vielä syytä onnitella. Toivotaan niin.
P.S. Haluamatta missään nimessä millään muotoa painostaa, odotan kirjoitustaukosi päättymistä.
Lähetä kommentti