perjantai 13. heinäkuuta 2007

Vaikken koskaan luotasi poistunutkaan

...tulen uudestaan.

En ehtinyt olla kovin kauan hiljaa, ennen kuin muutin (jälleen) mieleni siitä, haluanko kirjoittaa blogia vai en. Ilmeisesti haluan. Luonnollisesti kuitenkin varaan oikeuden muuttaa mieltäni jälleen tulevaisuudessa lyhyelläkin varoitusajalla.

Mistä sitten moinen päätöksen pyörtäminen? Koin, että osasin enää harvoin kirjoittaa vanhaan blogiini mitään siinä roolissa, jonka olin siellä itselleni omaksunut. Ja kyse oli varmaankin nimenomaan itse omaksutusta roolista, eikä mistään ulkoa sanellusta. Tuo rooli oli jonkinlainen huvittamaan pyrkivä sanojen vääntelijä, joka ei kirjoita ikinä kipeistä aiheista. Koin ja koen, että se rooli ei enää vastaa kirjoitustarpeitani, vaikka se onkin toki yhä läsnä minussa ja osa minua. Tämä tunne on erityisen voimakas nyt, mutta se on ollut läsnä jo kuukausia.

Nyt uskon, että Dorianin on aika kääntyä katsomaan itseään (muutenkin kuin narsistisesti) ja pohdittava, mistä itsessään pitää ja mistä ei. On syytä repiä itseään auki kuin tohtori Tulp kalmoa ja käytävä läpi, minkälaisia mörköjä löytää. Silmäni ja korvani ovat nyt kovin auki ajatuksille siitä, mikä itsessä on tärkeää säilyttää ja mitä olisi syytä muuttaa. Myös muiden palaute voi siis olla tärkeää, vaikka päätökset täytyykin voida tehdä itse. Voi hyvin olla, että tämäkin missio muovaa minulle lopulta roolin, jonka en koekaan olevan totuudenmukainen, mutta se lienee pakko jättää nähtäväksi ajan myötä.

Haluan myös painottaa, että muutto pois Blogo-tallista ei todellakaan johtunut sen muista kirjoittajista tai mainiosta ylläpitäjästä. Kun kuitenkin on tarkoitus etsiä ja tehdä jonkinlaisia muutoksia, helpointa lienee aloittaa ulkoisista puitteista ja rakentaa uusi katto pään päälle täysin omin voimin. Vaikka siihen olisi tarjoutunut mahdollisuus vanhan bloginkin puitteissa, koen muutoksen (tai lähinnä sen tarpeen) nyt niin vahvana, että on otettava askeleita johonkin suuntaan päästäkseen alkuun.

Menneisyyttäni en häpeä, enkä haluakaan piilotella sitä seikkaa, että olen (fyysisesti) sama kirjoittaja kuin aiemmassa blogissani. Uskon sen kertomisen heti alkuun olevan reilua myös tänne mahdollisesti eksyviä poloisia ajatellen.

(Uuden blogini nimi on jälleen Wildeltä. Itse olisin kääntänyt "There is no sin except stupidity" -lausahduksen ehkä toisin, mutta löytämäni versio sopii nimeksi omaa käännöstäni paremmin.)

(Kuva: Rembrandt van Rijn: Tohtori Tulpin anatomian oppitunti)

2 kommenttia:

Ana kirjoitti...

Mo, kiva löytää sut taas. Luin nyt nää viime vuoden jutut, jatkan myöhemmin 2008 aineistoa...

DorianK kirjoitti...

Tervehdys jälleen. Ajattelin jo pelästyä, kun joku rykäisee kerralla läpi koko viime vuoden vinkunani. Nyt tajusin, että olen löytänyt tuotteliaamman vaihteen vasta vuoden vaihduttua ja olen tänä vuonna jo tähän mennessä kiduttanut lukijoitani enemmän kuin viime vuonna yhteensä. Tiedä sitten, pitäisikö muutoksesta olla ylpeä vai pyytää anteeksi.