Shiver me timbers!

Joskus ihmiset sanovat, että asioita saa paremmin aikaan, kun niitä vain alkaa tehdä pitkän ja hartaan aikomisen sijasta. Päivän tai kahden henkisen valmistautumisen jälkeen kokeilin moista tänään. Ja herraisä, sehän toimii! Kaikkea se vanha kansa keksiikin, kun vanhana pysyy... tai jotain.

Kaikenlaisen siivoamisen ja muun kodin järjestelyn välttäminen oli onnistunut jo viikkoja, mutta lopulta vallihautani alligaattorit määkivät nälkäänsä sellaisella volyymilla, että toimeen oli tartuttava. Tein 20 kohdan toimintasuunnitelman päivää varten, ja kuohitun paviaanin vimmalla aloin suorittaa listaani jo ennen puoltapäivää.

Päivä alkaa kääntyä pimeäksi yöksi ja lepakot tapulissa jo heräillä, ja listallani on jäljellä enää neljä kohtaa (no, viides odottaa pesukoneen pysähtymistä). Ne tosin päätin jo aiemmin jättää tulevalle viikolle. Kaiken muun hyvän lisäksi ehdin harjoittaa listan ulkopuolelta nurmikolla loikoilua hyvän ystävän seurassa ja itseni nolausta biljardin (sen oikean, ei taskuversion) nimissä — jälkimmäistä tosin ilman todistajia, mikä hyvän tuurin piikkiin pistettäköön.

Ja kiinnostaako ketään? Ehkei, mutta se taas ei minua kiinnosta. Minun elämässäni tämä on jo jännittävämpää kuin Dynastian uusintojen katsominen karvahattu päässä. Seuraavaan kirjoitukseeni keksin jo jotain oikeaa sanottavaa. (No, itse asiassa en.)