A Sort of Homecoming

Olen kotoutunut. Oli tarkoitus laittaa tänne matkani kaikkein oleellisimman seikan kiteyttävä kuva lukijoitteni iloksi tai suruksi, mutta omistamani kortinlukija ei tietysti ymmärrä mitään kamerani käyttämän SDHC-kortin päälle (vaikka vanhaa SD:tä toki tukeekin). Siispä palaan aiheeseen yhtä nörttiostosta myöhemmin.

Voisin kuitenkin tarttua saamaani haasteeseen ja ilahduttaa teitä siis viidellä kappaleella, jotka ovat soineet korvissani ja muutenkin päässäni viimeisten kuukausien aikana. Mitään tuoreita tämän syksyn hittejä ei kannata odottaa, sillä (myös) musiikkimakuni suhteen olen valikoiva ja trendejä väistelevä, ja osittain jämähtänyt jonnekin menneille vuosisadoille.

Koska olin jo ajatellut ujuttaa joitakin näistä kappaleista kirjoitusteni oheen enkä nyt ehkä muutenkaan viitsi tuhlata niitä kaikkia heti (ja tietysti haluan myös jättää lukijani musiikkikoukkuun kuin narkkarit odottamaan seuraavaa annostaan –blog.ilk.huom.), ajattelin soveltaa haasteen sääntöjä ja pistää yhden kappaleen viiden seuraavan postaukseni lisukkeeksi, mahdollisuuksien rajoissa postauksen aiheeseen sopivasti. Mikäli tämä ei teitä miellytä, voitte valittaa aiheesta lähimpään hyvin varustettuun kirjakauppaan. Arkipäivän anarkistina jätän myös uudet haastekirjeet lähettämättä, varsinkin kun useimmissa seuraamistani blogeista on oma luolassa evästä syövä viisikko esitelty.

Ensimmäinen kappale ei liity kotiinpaluuseeni oikein mitenkään, mutta on sikäli ajankohtainen, että esittäjät pistäytyivät Suomessa tasan viikko sitten tukemassa hieman tunnetumpaa pumppua. Jatkoa seuraa... no, jatkossa.


(Editors: Bullets)

P.S. Videosta on tarjolla myös ääntä vähemmän särkevä versio, jota ei kuitenkaan saa ujutettua postauksen osaksi. Katsokaa, jos kiinnostaa.