Töihin palaaminen loman jälkeen saisi aina olla tällaista.
Postilaatikossa oli kuusi viestiä, joista viisi automaattisia ja siis ainoastaan yksi, josta tarvitsi välittää. Sekään ei ollut henkilökohtainen vaan isommalle joukolle lähetetty ilmoitusviesti, joka ei vaatinut toimenpiteitä (huvittuneen hymähdyksen lisäksi). Nenäni eteen hommia kantavat henkilötkin ovat poissa pari-kolme viikkoa, eli juuri sopivasti seuraavaan lomaviikkooni asti. Kun taivaalta vielä sataa kissoja ja koiria ja muita matelijoita, lämpimiin sisätiloihin töihin palaaminen oli oikeastaan aika rentouttavaa. Kun stereot eivät kotona ole vieläkään kiinni kaiuttimissa eikä ulkoinen kovalevy ketjutettuna koneeseen, musiikin kuunteluni lisääntyy toimistoympäristössä taas aivan uusiin sfääreihin. Sitä paitsi nyt minulla on hyvä syy istua koneella taas monta tuntia päivässä, ja minulle vielä maksetaan siitä. (Ainakin nimellisesti.)
Olisin minä ehkä silti halunnut jäädä aamulla sänkyyn makaamaan.
maanantai 4. elokuuta 2008
Kevyesti keskellä päivää
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Sinä onnekas! Minä juuri eilen melkein naureskelin anopin tuskalle, kun hän sanoi kolmen kuukauden aikana inboxiin kertyneen kolmisensataa sähköpostia - minulle se kun lienee kertynyt jo tässä parissa viikossa, mikä aiheuttaa tuskaa loman loputtua.
Voisiko sitä makoilua jatkaa toimistossa? Pöydän alla pötköttäen kenties?
Huonetoverini palasi myös tänään kuukauden lomalta, ja hänen laatikossaan oli jo selvitettyjen ongelmaviestien lisäksi vain tuo yksi sama viesti kuin minullakin. Hänen avovaimollaan (jolla oli loma samaan aikaan) oli posteja kuulemma kuutisensataa. Veikkasimme, että kotisovun takia kannattaisi olla ottamatta puheeksi meidän leppoisaa päiväämme tänä iltana...
Luulen, että meitä ei kukaan olisi häirinnyt, vaikka olisimme nukkuneet päivän pöytiemme alla. Siitä huolimatta, että huoneemme toimistonpuoleinen seinä on kokonaan lasia ja näkyvyys melko hyvä.
Lähetä kommentti