Kerrankin olen tilanteessa, jossa voisin houria joutavuuksia vaikka kuinka monesta asiasta, mutta ei ole aikaa tehdä sitä. Voisin — ja jopa tekisi mieleni — avautua hieman vaikka tuoreehkosta uutisesta ja siitä, kuinka Yhdysvaltain armeijan ei ilmeisesti tarvitse noudattaa minkäänlaisia lain tai yleisen(?) moraalin sanelemia toimintamalleja saadakseen loputtomasti rahoitusta ja valtion tukea ylipäänsä ja pysyäkseen muutenkin paksuna ja hyvinvoivana. Parista muustakin asiasta voisin kirjoittaa, mutta ne eivät ole nyt niin ajankohtaisia, ettenkö voisi siirtää niiden käsittelyä myöhäisemmäksi.
Sen sijaan voisin kertoa eräästä ystävästäni, joka on paitsi ohjannut minua kiinnostavan musiikin pariin, myös ehdottanut erästä järjestelyä elämiemme elävöittämiseksi. No, en kerro sen enempää itse ystävästä, mutta järjestelystä kyllä.
Noin kaksi ja puoli viikkoa sitten valittelin kyseiselle ihmiselle yleistä maailman kamaluutta, ja hän puolestaan kertoi (huomattavasti hillitymmin sanakääntein) olevansa stressaantunut töistään. Hän ehdotti, että mikäli kahden viikon sisällä asioissa ei tapahtuisi parannusta — eli minä en tulisi edes hieman iloisemmaksi ja hän edes hieman vähemmän stressaantuneeksi — keksisimme toisillemme hoitomuodot vaivoihimme. Jotta koko hommassa olisi jonkinlaista ideaa, toisen keksimästä hoitomuodosta ei tietenkään saisi kieltäytyä. (Hoitomuotojen tulisi toki olla ajallisesti, kustannuksellisesti ja "käytöksellisesti" järkeviä, eli puolen vuoden retriitti Nepaliin ei todennäköisesti tulisi kysymykseen.) Viimeistään siksi, että erään aiemmin saamani kommentin ideoimana pyrin vastaamaan hieman entistä ennakkoluulottomammin myöntävästi ehdotuksiin, päätin tarttua haasteeseen.
Tuo kahden viikon aikaraja umpeutui muutama päivä sitten. Ystäväni ei ole ainakaan merkittävästi vähemmän stressaantunut töistään kuin pari viikkoa aiemmin, joten nyt minun on keksittävä hänelle jotain sopivaa toimintaa stressinpoistajaksi. Hetkellinen poisto toki onnistuu melko helpostikin, mutta toivoisin saavani aikaan jotain pysyvämpää vaikutusta. Koska oma pääni ei (edelleenkään) toimi kovin kehuttavasti, en toistaiseksi ole keksinyt mitään erityisen lupaavaa.
Minun on osaltani ollut pakko myöntää, että hän on (juuri ja juuri, rimaa hipoen) vapautunut omasta keksimisvastuustaan — mikä saattaa olla ihan hyvä asia, sillä kerrottuani tuosta kieltäytymisen systemaattisesta välttelystä ystäväni suunnitteli käskevänsä minut noudattamaan tuota linjaa hyvinkin jyrkästi muutaman viikon ajan (visioiden muun muassa pyytävänsä minut sen jälkeen siivoamaan hänen keittiönsä). Ihan niin rohkea en edelleenkään taida olla, että olisin moisesta pelkästään innostunut.
lauantai 9. elokuuta 2008
The pretense is not what restricts me
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
12 kommenttia:
Ja nyt sää sit yrität puoliväkisin virnistellä 'iloisena' koko ajan? :D :p Ilmankos et ehdikään kahville...
Sari
Off-topiccia: Olisi hauska tietää keiden blogeja seurailet, että voisi käydä tsekkaamassa kenties uusia tuttavuuksia. Ketä suosittelisit?
Sari,
hymyiltävä on, vaikka sitten itku kurkussa. Aikataulu on ollut hiljattain aika täynnä, mutta se ei välttämättä virnuiluun liity.
JJ,
en ole nykyään pitänyt blogini sivupalkissa listaa seuraamistani blogeista, koska lista elää hieman, ja on toisaalta varsin lyhyt. Mutta jonkinlaisen listan antaakseni, näitä kirjoittajia kyllä seurailen aktiivisesti (järjestys puhtaasti aakkosten mukainen, ei muuta): Alcinoe, Brim, Mitvit, Ohari ja Tiina. Ja tuoreimpana tuttavuutena sinun blogisi. Satunnaisesti seuraan muitakin. Ja muutamia Runotorstaihin osallistuvia blogeja, myös haasteiden ulkopuolella.
Jes, meikä on top femmassa!
Nyt sitten nousee hattuun ihan varmasti.
Tämä rankkaus ei välttämättä vielä oikeuta tähteen Hollywoodin tai edes Helsingin bulevardilla eikä juurikaan horjuta Dow Jones -indeksiä. Hyvä kuitenkin, jos siitä jotain iloa irtoaa. Saat laittaa ansioluetteloosi, jos haluat.
Sitten mä vielä luin tosta ensin että "rakkaus", mutta se olikin vain rankkaus. Voih miten petyin! (Tähän sellainen dramaattinen elokuvakohtaus, jossa daami voihkaisee, kääntyy pois päin ja upottaa kasvonsa kyynärtaipeeseen).
No, tuttujahan tuossa on 3/5. Täytyypäs tsekata nuo toiset. Oharikin on kyllä ainakin nimeltä tuttu, en muista olenko käynyt blogissa.
Minullakin on vain osa sivupalkissa, sellaiset jotka tsekkaan käytännössä päivittäin. Sitten on Ylen blogilistan suosikeissa sellaisia, jotka ovat hieman harvemmassa seurannassa.
Tiina,
mikäli kyseessä olisi ollut n-kirjaimeton versio, se tietysti näkyisi niin bulevardeilla kuin indekseissäkin.
Tuon elokuvakohtaustyypin taidankin tunnistaa, Tom Mason teki moisen suorituksen eräässä kulttiklassikkoelokuvassa.
JJ,
oletinkin listan olevan jo pääosin tuttu. Toki loputkin kannattaa tarkistaa, sillä minähän en seuraa kuin laatublogeja.
Jotensakin tuolleen, tosin ei ehkä ihan yhtä draculamaiseen tapaan. :D
No tuossa nimenomaisessa leffassa se draculamaisuus kuului asiaan, ja mystinen asento oli ns. pakon sanelemaa. Mutta kieltämättä tuosta puuttunee jotain ratkaisevaa neitimäisyyttä.
Lähetä kommentti