Barbarism Begins at Home

Minun on pitänyt kirjoittaa jo pari kertaa viime aikoina jostain hienosta ja merkittävästä aiheesta, eli poimia netistä pari uutista ja kommentoida niitä viisaaksi tekeytyen. Koska en kuitenkaan keksi niistä juurikaan sanottavaa ja taiteellinen inspiraationi on muutenkin nollassa, kommentoin uutisia nyt vain sangen lyhyesti.

Aluksi hellään ja lämpöiseen käsittelyyni pääsee tutkimus, jonka mukaan "Kasvot paljastavat, haluatko suhteen vai sänkyyn". En ole ihan varma, olenko tutkimuksen tulosten kanssa samaa mieltä ihmisten kyvystä arvioida toisten kiinnostusta. Voisin kuitenkin esittää oman jatkoanalyysini siitä, että jos sattuu olemaan ämpäriruma suohirviö, ei todennäköisesti saa kumpaakaan — ellei satu olemaan erityisen tiedostava ja omahyväinen intellektuelli.

Huomioni on kiinnittynyt myös Ranskaan, missä on ajateltu kieltää "äärimmäiseen laihuuteen yllyttäminen" lailla. Minusta on kieltämättä hienoa, että virallisestikin tiedostetaan, että ulkonäköihanteiden syöttämisellä1 saattaa olla terveydelle vaarallisia seurauksia kansallisellakin tasolla, henkilökohtaisesta nyt puhumattakaan. Jään odottamaan mielenkiinnolla, miten hitossa ranskalaiset aikovat tuollaisen lain toteuttaa käytännössä. Vaan onhan tuo kai ihan mukava ele joka tapauksessa.

Hyvänä kestouutisaiheena voisin mainita myös jotain olumpppiasoihdun kuljetuksesta ja Kiinan vastaisista mielenosoituksista. Tyydyn kuitenkin toteamaan, että kovasta aatteen palosta ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen halusta huolimatta ei ikinä ole kovin hyvä idea olla idiootti.

Ehkä tyydyn lopulta hiustenlähtöpolkkaukseen ja kerron tärkeimmästä, eli itsestäni. Vaikka olen useassa yhteydessä kertonut, kuinka tehokkain siivoukseen ajava asia on edessä oleva tentti tai muu koitos, löysin uusiakin motiiveja. Nimittäin sen tyhjyyden, joka elämässä on edessä, kun ne pakolliset hommat onkin jo tehty. Täytynee tosin myöntää, että myös polviin asti ulottuva pölykerros lattioilla oli ehkä osasyyllinen tämän viikonlopun ahkerointiin.

Niinpä ensimmäinen todella vapaa viikonloppu pitkiin aikoihin alkoi eilen netissä roikkuen ja imuroiden. Käytyäni viettämässä iltaa hyvässä ja vähän huonossakin seurassa ja nautittuani sekä mieltä ylentävistä hetkistä että yleisestä v*tutuksesta jatkoin sitten tänään puurtamista. Jynssäsin pölyjä niin hyllyiltä ja lattioilta kuin ovenkarmien päältäkin ahkerammin kuin Disneyn seitsemän pientä kääpiötä yhteensä. Rättiin tarttuikin sellaisia pölykokonaisuuksia, että ne olisi voinut nimetä ja viedä agility-radalle huomiota herättämättä. Kämpän loistaessa komeampana kuin koskaan ennen jouduin kuitenkin siirtymään äitini ruokapöytään appeelle, kun Lumikki ei ollut pöytää kotona kattanut. Varsinainen syy tosin taisi olla se, että samalla kengitin uskollisen ratsuni kesää varten.

Alkuillasta päivän ohjelma oli sen verran hyvin pulkassa, että löhösin sohvalla yli tunnin aloittaen digiboksin levyn tyhjentämisen jäätelön syönnin yhteydessä. Suunnitelmissa oli sitten naputtaa nopeasti jotain nettiin muiden "iloksi" ja siirtyä soittimen varteen Pink Floydin innoittamana. Vaan kun tämänkin löpinän kirjoittaminen vei muun toiminnan ohella kolmisen tuntia, taisivat musisoinnit jäädä johonkin toiseen iltaan. Mikäli joku naapuri sattuu kirjoituksiani lukemaan, voin hänelle kuitenkin luvata kauniin hiljaisuuden katkeavan ennen pitkää. Vielä ei siis kannata riemuita.

(Nyt teen jotain fiksumpaa kuin oikoluen tämän tekstin. Myöhempään ajankohtaan. Heissulivei ja rommia pullo.)

1Pun not intended