Jotta kenellekään ei vain ehtisi muodostua kuvaa, että maailma on oikeasti ihan kiva ja siedettävä paikka, viittaanpa taas pariin uutiseen. Voisin tässä huitoa käsiäni ja kauhistella, mutta ilman sitäkin useimmille varmaan on selvää, että tilanne ei nyt ole ihan optimaalinen ja onnellisin mahdollinen ainakaan noiden nuorten (tai joissain tapauksissa aivan selvästi lasten) kannalta.
Jälkimmäinen juttu kuitenkin herättää kylmien väreiden ja muiden puistatusten lisäksi myös kysymyksiä siitä, miten tähän kaikkeen on tultu. Haluamatta leimata haastateltua "Hannaa" mitenkään idiootiksi minun on kuitenkin ihan pakko kysyä muutama kysymys (ihan vain siitä ilosta, että saan kiusata nimettömänä nuorta, puolustuskyvytöntä tyttöä).
Rannalla täpärästi 15-vuotias Hanna harrasti parikymppisen miehen kanssa seksiä. Ensimmäistä kertaa ikinä, pukukopissa, keskiyöllä.
"Siinä tilanteessa olisi ollut aikavaikea kieltäytyäkään, kun oli vieraan miehen kanssa autiolla rannalla. Sehän olisi voinut tehdä vaikka mitä. Se tekstasi heti sen jälkeen, että rakastaa minua."
Niin. Siinä vaiheessa lienee tosiaan vaikea kieltäytyä, kun on keskiyöllä rannan pukukopissa kahdestaan itseään vanhemman miehen kanssa. Voi tosin olla, että itsesuojeluvaisto olisi kannattanut kääntää päälle jo hieman aiemmin.
Jos olisi halunnut, siis.
"En ymmärrä, että miksi se mies ei heti alun perin pyytänyt seksiä, jos se pelkästään sitä halusi", Hanna sanoo.
Hanna olisi todennäköisesti suostunut, sillä 15-vuotiaalla oli kiire päästä eroon neitsyydestään.
Olen toki ollut jo pitkään tietoinen siitä, että teinit (ihan iästä riippumatta) haluavat kovasti kerätä kokemuksia ja saada tilastomerkintöjä. Sitä, mitä he niillä tekevät, en tosin ihan ole aina ymmärtänyt, mutta enpä minä erityisen välkky olekaan. Joka tapauksessa olisin hippasen huolissani siitä, että he keräävät niitä oman terveytensä ja jopa henkensä uhalla.
"Olen tapaillut joitain sen jälkeenkin. Kolmeakymppiä pidän ikärajana, sen ikäiset ovat jo aika vanhoja."
(Prkl! Nyt vitsa tänne, niin minä näytän piltille, onko kolmekymppinen vanha! Öh. Kröhöm. Annetaanpa tämän sivujuonteen olla ja palataan varsinaiseen aiheeseen.)
Nyt lukion ekaluokkalainen Hanna haaveilee urasta armeijassa. "Minä pidän kurista. Tällä hetkellä olen viriili sinkku."
Lukion ekaluokkalainen, ja "viriili sinkku"? Miten minusta nyt jotenkin kovasti tuntuu, että samassa yhteydessä nuo ilmaukset sotivat aika kovaa toisiaan vastaan.
Kyseessä saattaa hyvinkin olla vain katkeruus omasta, kovin "kuivasta" lapsuudestani. Meillä luostarissa leikittiin vielä 15-vuotiaina käpylehmillä ja oli täysi mysteeri, miksi jotkut muista samanikäisistä kasvattivat pitkän tukan ja pukeutuivat yksilahkeisiin housuihin. Kädestä tyttöä sai pitää täytettyään neljännesvuosisadan, silloinkin vain kummankin vanhempien läsnäollessa ja kerran kuussa vartin kerrallaan.
Onhan toki lohduttavaa, että nyt sitten irtoaisi iloa(kin) sitäkin helpommin, jos vain menisi siiderikassin kanssa asematunneliin vannomaan ikuista rakkauttaan. Lohduttavaa. Not.
Pistää miettimään, kuka nuoret ihmiset moiseen käytökseen "valmentaa". Omat vanhemmat tuskin, paitsi poissaolollaan. Ja kun sitten tuollaisia tenavia tulee vastaan, niin aikuinen ihminen ei (ainakaan enää poliisikuulusteluissa) osaa lainkaan arvioida heidän ikäänsä vaan epäilee toimivansa kypsien aikuisten kanssa.
Mikäs siinä, kun molempien osapuolten motiivit ovat kunnossa:
"Seksi on ihanaa ja lisäksi saa paljon hyviä tavaroita", 14-vuotias tanskalaistyttö kuvaili tutkimuksessa.
Ilmankos olenkin katkera ja onneton nykyään. Minun olisi ehkä pitänyt köyriä oikein antaumuksella 12-kesäisestä lähtien, niin elämäni voisi olla niin kovin paljon kauniimpaa nyt. Lienen auttamattomasti myöhässä, vaikka mieleltäni vielä lähes lapsi olenkin.
2 kommenttia:
Vaikka on hyvä tutkia ja uutisoida myös maailman epäkohtia, tuollaiset "kaikki Suomen nuoret naivat pusikoissa" -tutkimukset ahdistivat aika paljon nuorena. Sitä tunsi itsensä epäkelvoksi, koska seksi ei innostanut. Onneksi kuitenkin suuri osa ihmisistä on uskaltanut pysyä lapsena siihen asti, että ymmärtävät, ettei kännipanona oleminen ole imartelevaa.
Minusta oli jo jotenkin varhaisteininä aika selvää, että suurin osa yläasteikäisistä joko liioittelee omia kokemuksiaan tai vaikenee häpeän pelossa siitä, ettei sellaisia ole. En voi väittää, ettenkö joskus olisi suorastaan hävennyt myös itseäni tuossa suhteessa. Toisaalta olen myös varsin tietoinen siitä, että nuo kokemuksista kertovat tarinat olivat aika erilaisia, kun niitä ei kerrottu julkisesti muiden ikätovereiden edessä.
Huolestuttaa, jos joku niihin juttuihin uskoo niin kovasti, että pakottaa itsensä jonkun kymmenen vuotta vanhemman kännipanoksi. Toisaalta tunnen itseni katkeroituneeksi kukkahattutädiksi, jos asiasta vingun.
Lähetä kommentti