Pistäydyin R&A:ssa katsomassa ilmeisen odotetun I'm a Cyborg, But That's OK -rainan. Kyseessä on Oldboy:n ohjaajan tuorein tekele, jossa nuori naisenalku uskoo olevansa kyborgi.
Pyrkimyksissään olla hyvä kyborgi tyttö yrittää tunnollisesti välttää kyborgien seitsemää kuolemansyntiä, jotka eivät (tietenkään) ole suinkaan samat kuin esimerkiksi katolilaisilla. Meille tutummat synnithän ovat (pahemmuusjärjestyksessä):
- Ylpeys (turhamaisuus)
- Kateus
- Viha
- Laiskuus
- Ahneus
- Kohtuuttomuus (ylensyönti)
- Irstaus
Kyborgien seitsemän kuolemansyntiä ovat näiden sijaan (uskoakseni niin ikään pahemmuusjärjestyksessä):
- Sympatia
- Surullisuus
- Levottomuus
- Epäröinti
- Tarpeeton unelmointi
- Syyllisyys
- Kiitollisuus
(Elokuvassa nämä synnit oli kuvattu kirjana, jokainen synti kuvitettuna hellyyttävällä, piirretyllä kissa-aiheisella kuvalla. Valitettavasti verkossa noita kuvia ei vaikuta saatavilla olevan, joten en voi niihin linkata.)
Tulevaisuuteni kannalta on hämmentävää huomata, että minusta tulisi vielä huonompi kyborgi kuin katolilainen (etenkin jos tuo ihmisten kuudes kuolemansynti nyt tulkitaan vain ylensyöntiä tarkoittavaksi). Siinä meni sitten sekin hyvä suunnitelma uusiksi...
(Kuva: Hieronymus Bosch: Tisch mit Szenen zu den sieben Todsünden und den letzten vier Dingen)
2 kommenttia:
Sama täällä, erittäin syntinen kyborgi:-)
Kyborgin täytyy olla hyvä kone. Toivottavasti tuo elokuva käväisisi yleisessä levityksessä, haluaisin nähdä sen. Kiintoisaa tuossa listassa on se, että kun nuo kyborgin synnit ovat tuollaisia toiseen ihmiseen suuntautuvia tunteita, niin esimerkiksi viha tai rakkaus ei niihin kuulu. Siis niissä ihminen tavallaan suuntautuu vain itseensä, ne ovat itsekeskeisiä tunteita. Tarkoitan esimerkiksi vihaa, joka hekumoi vaan itsellään, ei suostu antamaan anteeksi. Tai rakkautta, joka usein on rakkautta rakastumiseen, omaan rakkauteensa.
Elokuva oli hauska, mutta varsinkin alussa hieman raskas katsottava. Olen tyytyväinen, että menin sen katsomaan, mutta aivan viittäkymmentä euroa en olisi lipusta maksanut (kuten eräs nuorimies teki ennen näytöstä). Se on julkaistu jo 2006, joten tullee täälläkin DVD-levitykseen melko pian.
On tosiaan aika hauskaa miettiä, mitä syntilistalta puuttuu, sen sijaan että keskittyisi vain siitä löytyviin "tekoihin". En ollut lainkaan tullut ajatelleeksi tuollaista jakoa, minkä teet tunteiden suuntautumisen perusteella. Se kuulostaa kieltämättä aika mielenkiintoiselta.
En osaa sanoa, miksi leffan kirjoittajat ovat valinneet juuri nuo valitsemansa synnit. Mietin, että viha ja rakkaus olisivat sikäli isompia ja hankalampia sateenvarjokäsitteitä, että tuollaisessa ohjenuorana käytettävässä listassa ne olisivat huonompia kuin täsmällisemmät tunteet. Toisaalta en ole aivan varma, voiko esimerkiksi sympatiaa määritellä mitenkään tarkemmin kuin vihaa tai rakkauttakaan.
Mikäli nuo kuvailemasi vihan ja rakkauden tunteet (juuri noissa "sisäänpäin kääntyneissä" muodoissaan) lisäisi listaan, lienisin varmaankin yhä syntisempi; yhdeksän syntiä yhdeksästä... no, onhan se mukavaa, että jossain onnistuu.
Lähetä kommentti