perjantai 1. tammikuuta 2010

Wishlist

Perinteisesti tässä vaiheessa voisi katsella taaksepäin kulunutta vuotta ja valehdella kokemuksistaan tai katsella eteenpäin ja huijata itseään muka tulevalla. Koska olen moisten turhanpäiväisyyksien yläpuolella, kerron teille niiden sijaan, kuinka valmistaa Michelin-tähtiä ansaitseva gourmet-ateria nauriista, marsusta ja maksalaatikosta.

Valehtelin. Oikeasti ajattelin jauhaa samoja vanhoja virsiä kuin ennenkin. (Puolustuksekseni täytyy tosin sanoa, että olen pidättäytynyt kirjoittamasta viime aikoina siitä, kuinka en kirjoita mitään — minkä takia netin nämä nurkat ovatkin alkaneet kasvaa horsmaa.)

Nykyinen elämäni on karua ja kovaa eikä tarjoa juuri koskaan piristäviä yllätyksiä. Kuunkierrot toistavat harmaina itseään ja jos joku joskus harvoin kysyykin kuulumisiani, minulla ei ole mitään kerrottavaa. Vellon lähestulkoon masennuksen syvässä suossa miettien raiteita, joilta elämäni ei tunnu koskaan poikkeavan: kuusinumeroista kuukausipalkkaani, sieraimiini katoavia design-huumeita ja sylistäni lohtua etsiviä valokuvamalleja ja TV-juontajia päivästä päivään ja illasta iltaan. Vähempikin tylsistyttäisi kenet tahansa käveleväksi kalmoksi.

Nyyhkyttäessäni pimeydessä julmaa kohtaloani voin lohduttautua sillä, että sama tasapaksuus (melkein) ympäröi minua myös vuoden lopun pyhinä. Jonkin verran joustan arjesta jopa itse ja nakerran kinkkua monta päivää putkeen suodakseni muille joulumieltä, mutta heidän silmiensä välttäessä painelen kyllä aasialaiseen hier... ravintolaan nautiskelemaan ilman teeskenneltyjä hymyjä ja lepuutin korviani, joita on rääkätty joululauluilla kokonainen kuukausi kuin turkkilaisessa vankilassa. (En ole aivan varma, kidutetaanko vankeja Turkin vankiloissa joululauluilla, mutta pidän sitä erittäin todennäköisenä.) Uutenavuotenakin jätän raketit rahvaalle ja ammun niiden sijasta hauleja pihalla norkoilevia ja mekastavia teinejä kohti.

Siitä huolimatta täytyy olla hieman pettynyt joulukuun loppuun. Vastoin aiemmin vuonna tekemiäni suunnitelmia en paennut kulutusjuhlia suurten merien taakse, vaikka ulkomaiden kamaria kulutinkin enemmän kuin kertaakaan aiemmin yhden kalenterivuoden sisällä.

Siinä yksi asia lisää listalleni asioista, joiden pitää alkaneena vuonna mennä toisin.

2 kommenttia:

Alcinoe kirjoitti...

Vastaan nyt tänne, ettei ihan katoa virtuaaliavaruuteen ääneni:

Eikö olekin kelpo kalenteri? Mietin sellaista vaihtoehtoa, että suurentelisin työnantajan laskuun pari mieluisinta kalenterikuvaa julisteeksi asti. Sitten totesin, ettei siitä kuitenkaan tule kunnollista, joten tyydyn nautiskelemaan kuvista kuukausi kerrallaan.

DorianK kirjoitti...

Kyllä minä kaivan äänet vaikka virtuaaliavaruudesta. Mutta hyvä näin.

On kelpo kalenteri. Tosin on siinä pari asiaa, joita muuttaisin. Ensinnäkin koko saisi olla tosiaan suurempi. Lisäksi itse kalenteriosuudessa olisi mukava olla jonkinlaiset merkinnät pyhäpäivien kohdalla. Kyllä siitä nytkin viikonpäivät näkee, mutta ei juuri muuta. Mutta kelpaa se tuollaisenaan.

Mikäli noista kuvista haluaa julistekokoisia versioita, voisi ainakin yrittää kysyä aiheesta kalenterin tekijältä henkilökohtaisesti. Onhan kalenterikin omakustanne... Kuvat saattavat kyllä olla kalenterissa ihan alkuperäiskoossa ja suurentaminen voisi näkyä laadussa, mutta aina voi kysyä. Samalla tulisi ilmaistua, että kysyntää olisi.