Joskus minulla on varsin vahvoja mielipiteitä asioista ilman, että osaisin selittää niiden syitä mitenkään erityisen hyvin. No, enhän minä osaa selittää oikein mitään erityisen hyvin, joten tilanne ei ole mitenkään yllättävä tai erikoinen, mutta mielipiteiden olisi ehkä syytä olla jotenkin perusteltavissa.
Tänään olen — jälleen — kokenut lievää ärsyyntymistä ilmiöstä, joka toistuu nykyään ilmeisesti aina jonkin vähänkin suuremman nimen tullessa pohjoisen perukoille: konserttilippujen mustan pörssin kaupasta mm. netin huutokauppasivuilla (jotka mainitsen monikossa ihan siltä varalta, että niitä on muitakin kuin Se Yksi). Tämän aamun tapahtumat olivat tietysti selkeästi nähtävissä jo etukäteen, mutta se ei säästänyt ärsyyntymiseltä. Ei myöskään se, että itse en varsinaisesti yrittänyt Rammstein-lippua hankkia (vaikka olisin hyvin voinut keikalle ystävien kanssa mennäkin).
Kun alkuperäiseltä hinnaltaan jossain 70 euron tietämissä olleet liput myytiin loppuun kuudessa minuutissa, verkosta niitä löytyi hyvin pian puoli-ilmaiseksi, nimelliseen 180 euron hintaan — ja tietysti vain, kun kaveri/lapsi/lemmikkimarsu oli tehnyt oharit eikä lähdekään konserttiin, vaikka alun perin piti. Kun katselin tarjolla olevia lippuja rapeine hintoineen ja pohdin yhtyeen ilman lippuja jääneitä faneja, alkoi kiuas hieman lämmetä.
Sitten aloin kuitenkin miettiä, mikä moisessa puuhassa minua niin riipii. Tokihan touhu täyttää laittomuuden tunnusmerkit (jos ei muuten, niin veronkiertona, kun myyntivoittoja ei ilmoita karhulle), mutta eipä se kai voi minua risoa; näen minä päivittäin aika monta punaista päin kävelijääkin, enkä halua kuristaa heistä ketään (no, jonkun ehkä, mutta se ei liity valoihin). Sitä paitsi minua ei kiinnostaisi lainkaan niin paljon, jos joku hakisi Citymarketin varaston tyhjäksi tennissukista ja myisi niitä voitolla huutokaupassa, vaikka kyseessä olisi periaatteessa sama ilmiö.
Voisin olla myös katkera ihmisille, jotka veivät lipun nenäni edestä, mutta kuten todettua, en itse yrittänyt lippua edes hankkia. Saattaisin olla myös kateellinen moisilla tempauksilla rahaa tekeville, mutta minulla olisi toimintaan varmaankin yhtä hyvät edellytykset kuin trokareilla, enkä kuitenkaan ole samaan ryhtynyt. Freudilainen elinkateuskin olisi siis varmaan yhtä hyvä arvaus turhautumiseni syyksi.
Periaatteessahan toiminta myös noudattelee normaalin länsimaisen kapitalismin lakeja; ostajat ostavat mahdollisimman halvalla ja myyvät niin suurella katteella kuin pystyvät. Vaikka toiminnalla ei lain siunausta olisikaan, kauppatavara on kuitenkin hyväksyttävää (nyt ei puhuta ase- tai huumekaupasta) ja ostajat polttavat omia rahojaan todennäköisesti ketään sen kummemmin vaarantamatta. Mieleen tulee ainakin jokunen tapa estää mustan pörssin kauppaa, mutta sellaiset vaativat melkoisesti panostusta (ja sitä kautta rahaa), ja jos joku puhuisi vastaavista esim. kopiosuojausten tai softapatenttien yhteydessä, nostaisin välittömästi äläkän — barrikadien toisella puolella.
En siis osaa selittää mielipidettäni kovinkaan loogisesti tai etenkään tukea sitä vakuuttavin argumentein. Siitä huolimatta olen sitä mieltä, että mustan pörssin lippukauppiaat ovat lähes roskapostittajiin verrattavaa ihmiskunnan pohjamutaa, jonka pyyhkiminen pallon päältä ei saisi minua tirauttamaan kyynelen kyyneltä.
maanantai 21. syyskuuta 2009
Sell my soul
Lähettänyt DorianK klo 23.37
Tunnisteet: maailmassa on virhe
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Tai sitten käy kuin niille Madonnan konserttilipuille, että niitä sai juuri ennen keikkaa ihan pilkkahintaan netistä ja keikkapaikan nurkilta. Kuulemma.
Mutta aika hyvä kirjoitus. Olen ihan samaa mieltä enkä osaa itsekään perustella tätä tunnetta mitenkään.
Onneksi en halua nähdä Madonnaa tai Rammsteinia. Onnea on tykätä bändeistä, joiden lippuja ei revitä käsistä.
Kaikkia lähimmäisiäni rakastavana, lämpimänä ihmisenä tietysti toivon, että kukaan ei ostaisi trokareilta lippuja vaan he tekisivät satojen eurojen tappiot ahneutensa takia. Niin ei vain tule käymään. Mutta varmasti lippuja tulee vielä saamaan halvemmallakin lähempänä helmikuuta.
Kiitos. Itse uskon yhä, että mielipiteeni perustuu jonkinlaiseen oikeudenmukaisuuden käsitteeseen, mutta samanlaista kysynnän ja tarjonnan lakia kaikki kauppa taitaa noudattaa. Ja tässä tapauksessa tuotteita eivät sentään valmista aasialaiset lapsityöläiset tai niillä ei rahasteta lääkevajeesta kärsiviä kehitysmaita. Mutta jokin tuossa hiertää.
Ehkä se sitten on kuitenkin se, että tässä ollaan lähellä omaa nurmea. Madonnan tapauksessa minä lähinnä tuhahtelin huvittuneena niille otsikoille, mitä aiheesta revittiin. Nyt ärsyynnyin, kun olisin voinut lähteä teutoneja katsomaan. Ja edellisen kerran ärsyynnyin, kun samaa tehtiin Placebon lippujen kanssa, vaikka silloinkin olin jo omani hankkinut onnistuneesti.
Tottapa turiset.
Itse maksan tunnollisesti mm. musiikista näistä piratismin luvattuina aikoina ihan siitä syystä, että kuvittelen edes osan kolahtavan artistille asti.
Jotenkin tässä lippuhässäköinnissä taas rahan mahti ärsyttää, ja välistävetäjänä toimivat ties mitkä tahot, joilla ei ole mitään tekemistä luovuuden tai taidon kanssa.
Jep, tuo itsellä varmaan pahiten käpylisäkkeeseen kolahtaa, että raha (joka saattaa olla moninkertainen alkuperäiseen määrään verrattuna) menee jollekin välistävetäjälle. Toisaalta noinhan kai käy kaupassa aina, mutta normaalin myyjän tapauksessa prosentuaalinen osuus lienee (ainakin toivottavasti) pienempi.
Itse vältän myös musiikin ja elokuvien hankkimista vertaisverkoista ja tilaan mieluiten levyni netistä virallisia reittejä. (Mikä ehkä kaventaa pienten, paikallisten levykauppojen leipää, mutta samalla toivottavasti vie rahat lähemmäksi alkuperäistä lähdettä.)
Juuri tänään asensin lopultakin Spotifyn koneelleni ja senkin kanssa alkoi jo omatunto hieman kolkuttaa, kun en oikeasti tiedä, kuinka paljon mainosrahoitteisesta palvelusta päätyy jenejä muusikoille. Toivon mukaan jonkin verran.
Lähetä kommentti