Yllättäen ammennan kirjoitusaiheeni taas kanssabloggaajalta, jonka vanavedessä olen muutenkin kirjoittanut lähes koko viimeaikaisen kirjallisen tuotantoni. Tähänkin aiheeseen tarttumiseen meni yli viikko, mutta minähän nyt bloggailen joka tapauksessa sellaisia ikivihreyksiä, että niissä eivät ajan hampaanjäljet paljon paina.
Kunniallisia kansalaisia riivaavista feissareista on varmaankin sanottu tällä kertaa kaikki oleellinen, mutta mainosten jakajien alhaisimmasta kastista ei. Viikko sitten kypsähdin taas toviksi kotioven avattuani, saavuttaen sisäisesti ulkoilmaa merkittävästi korkeamman lämpötilan. Roskaposti sylettää ihan riittävästi sähköisessä muodossa, joten sitä ei tarvitsisi toimittaa lisää enää postiluukun kautta. (Enkä puhu nyt tänään luukusta tipahtaneesta TV-maksulaskusta, vaikka sen summa onkin mielestäni aika rietas. Eilen tehty esitys yleisestä mediamaksusta — tai YLE-maksusta, ihan miten vain — kuulostikin ainakin nopeasti ajatellen parannukselta nykytilanteeseen.)
Ovessa oleva "Ei mainoksia eikä ilmaisjakelulehtiä, kiitos" –lappu ei ilmeisesti oletusarvoisesti koske pizzamainoksia, sillä niitä tippuu postiluukustani yhä. Ei usein, mutta kuitenkin toistuvasti. Pistää miettimään, hyväksikäyttävätkö lättymainosten jakajat tarkoituksella sitä tosiseikkaa, että minulla ei juurikaan ole keinoja pakottaa heitä noudattamaan lappua. Toki voisin odottaa oven sisäpuolella ja katkoa moisten nilviäisten kädet heti, kun lappu luukusta tipahtaa, mutta sillä saattaisi olla ikäviä seurauksia. Lapun kantaminen mainostettuun pizzapuljuun muutaman tarkkaan harkitun, lämpimän sanan saattelemana toki houkuttelisi, mutta ajan tuhlaaminen moiseen vaatisi ehkä enemmän ärsykettä kuin yhden mainoksen kuussa. Toisaalta sama idea jalostettuna (mainoksen palauttaminen ilmateitse, tiiliskiven ympärille kiedottuna) alkaa jo kuulostaa houkuttelevalta.
Lopulta mahdollisesti tarkkaankin rikoksensa laskelmoivat ruojakkeet ovat kuitenkin oikeassa; en tee mitään, koska tuntisin itseni idiootiksi (jopa normaalia enemmän), jos näkisin noin pienen haitan takia oikeasti vaivaa ohjatessani noita niljakkeita kaidalle polulle.
perjantai 24. huhtikuuta 2009
The Gentle Art of Making Enemies
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Jep, tää on tää vanha juttu, ja pizzerian nimikin on kaikille tuttu. Ei auta käytävässä perään huutaminen, ja jotkut on kuulemma käyneet selittämässä paikan päälläkin mitä "ei mainoksia" tarkoittaa. Mikään ei toimi eikä mene perille.
Paitsi.
Laitoin oveeni ison lapun jossa on turkiksi ja englanniksi sama viesti eli ei toivota mainoksia eikä varsinkaan pizzamainoksia, KIITOS.
Turkki toimii. Laput loppuivat siihen.
Kulutusjuhlassa (siis se blogi) jossain vanhassa kommenttiketjussa on se teksti turkiksi, käy kaivamassa.
Tulin kyllä miettineeksi myös mahdollisia kielivaikeuksia, mutta oletin tuollaisen lapun merkityksen olevan aika selvä ihan kielestä riippumatta (ja olisi tietysti ollut aivan hävettävän ennakkoluuloista syyttää tapahtumista kulttuuri- tai kielieroja).
Kiitos vinkistä, löysin tekstin. Tosin tänä vuonna on tullut mainoksia kahdesta eri paikasta, mutta ehkä yritän silti tuota.
:D :D :D
No mutta mä olen vain iloinen, jos pystyn innoittamaan tänne blogiin edes jonkinlaista elämää välillä. ;)
Hyvä, jos ei tarvitse lähteä käräjille plagioinnista. Mutta ehkä on sitten parempi varastaa ideoita kuin pysyä kokonaan hiljaa.
Kunpa blogin pitäjäänkin saisi joskus vähän eloa. Ehkä sähköisku tai kunnon kolaus päähän auttaisi.
Lähetä kommentti