Huomioita viikosta ja viikonlopusta

Jos olisin jonkinlainen nerokas rikollinen ja suunnittelisin minkäänlaista iskua (esimerkiksi pankin tai aikuisviihdeliikkeen ryöstöä) Helsinkiin, ajoittaisin sen ETYJ-huippukokouksen ajaksi. Kaupungin joka ainoa poliisi kun seisoo silloin keskellä jotain risteystä punainen valotikku kädessään. Itse akti (se rikollinen teko, siis) sujuisi näin ollen varmastikin nopeasti ja ilman kummoistakaan jännitystä (on yhä puhe siitä rikollisesta teosta). Suunnitelman suurin heikkous lienee pakoreitin valinta, kun matkalla haluttuun kohteeseen (oli se mikä ja missä päin tahansa) eteen osuu varmasti vähintään muutama suljettu katu tai risteys.

En kuitenkaan ole se huippurikollinen vaan tavallinen työläinen, joka ahkeroi tämän viikon uuden projektin parissa ja ehti kotiin muiden menojen ja joukkoliikenteen suorastaan hämmentävien suoritusten (joihin yllämainitulla kokouksella toki saattoi olla vaikutusta) takia joka ilta melko myöhään. Lopulta perjantai-iltana oli pakko nauttia omasta vapaa-ajasta sen verran, että kukuin pystyssä täysin typerästi puoli neljään, minkä takia tämänpäiväinen aamiainen tuli nautittua joskus yhden jälkeen ja tätä postausta aloittaessani oli lounas vielä uunissa.

Lounaista puheen ollen, minusta työmaaruokalan melkein yhdeksän euron lounas on kaltaiselleni varpusen lailla syövälle kukkakepille aika riistohintainen (ainakin ruoan houkuttelevuuteen nähden), joten viikolla tuli syötyä kolme kertaa epäruokaa paikallisessa skotlantilaisessa. Kun sinne käveleminen on toisaalta päivän ainoa hetki, jolloin voi liikkua ulkona valoisan aikana, en pidä sitä kovin pahana.

Tämänpäiväinen omantunnon puhdistus onnistui aamulorvailusta huolimatta siivouksen muodossa, joten kovin suuria velvollisuuksia en illaksi harteilleni ota. Päivän suurin tavoite olkoonkin iPodin modaus niin, että saan parhaita paloja musiikkikirjastostani sinne ilman iTunesia.