Elokuvien ystävänä tai ainakin tuttavana innostuin Alcinoen aloittamasta ja Tiinan jatkamasta meemistä. Yllättäen sen jatkamisen ongelmaksi ei muodostunutkaan motivaation vaan sopivan samaistumisen kohteen puute.
Ensimmäisenä mieleen tuli pätkä, johon samaistun kovasti niin fyysisten kuin järjenjuoksullistenkin ulottuvuuksieni puolesta.
Tuota ajatusta seurasi välittömästi kuitenkin toinen (ehkä ihan aavistuksen verran vakavampi) vaihtoehto, joka toisaalta sopii elämääni monin tavoin kuin miekka mahaan, mutta toisaalta ei voisi olla siitä monessakin mielessä yhtään kauempana.
Näiden mielessäni perintöprinsessoiksi jäävien lainausten jälkeen jäin pohtimaan, mikä olisikaan se elokuvahistorian hetkinen, joka summaisi minut kätevästi minuuttiin tai kahteen. Muutama kohtaus viipyili mielessäni, mutta nekin piti oikein kaivamalla kaivaa onton pääkoppani syövereistä, eivätkä ne siltikään tuntuneet olevan yhtä osuvia kuin tuo Vaarallisten suhteiden todennäköisesti parhaasta filmatisoinnista lainattu herkkä otos.
Jos siis haluaisin lopullisen voittajan nimetä, sen täytyisi olla noista kahdesta jälkimmäinen. Kelvatkoon siis paremman puutteessa.
lauantai 21. kesäkuuta 2008
Liikkuvan kuvan meemi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Malcovichin tulkinta Gilbert Osmond hahmosta menee tuosta pidemmälle hyytävään, jos sinne mielii (Jane Campionin (kai?) The Portrait of a Lady, muut suoritukset/roolit laimeita).
Valmont on traaginen klassikko.
Conania en kommentoi, paitsi että mun hamsterini oli nimetty Schwarzeneggerin mukaan.
En usko tuota Muotokuvaa nähneeni, vaikka se jotenkin tutulta vaikuttaakin. Täytynee pitää silmät auki, jos se joskus edessä pyörii.
Valmontin hahmo ei hyytävyydessään ole ehkä kovin lähellä minua, sillä minähän olen kovin lämmin ja rakastava nilviäinen. Itsensä toistaminen ja kontrollin puute sen sijaan osuvat aika lähelle. Kohtauksen/leffan juonen osalta en tunne kovasti ainakaan Valmontin hahmoon samaistuvani.
Kuulin tosin, että minussa on samanlaista ehdottomuutta kuin Valmontissa tuossa kohtauksessa. Minusta moinen vertaus on kummallista hourintaa enkä voi lainkaan ymmärtää, miten minua voi pitää jotenkin ehdottomana. (Minua ei saa pitää sellaisena ikinä, ei koskaan, eikä vähääkään.)
Lähetä kommentti