Joskus, erityisesti huonosti nukutun yön jälkeen, ajatukset saattavat harhailla kesken työpalaverin ja aivot saattavat takertua siveettömiin mielihaluihin. Toisaalta hävettää ja tekee mieli työntää ajatukset sivuun, mutta toisaalta kielletystä hedelmästä nauttimisen yksityiskohtainen mietiskely tuo mielihyvää, joka voittaa muut aistiärsykkeet. Sitä paitsi työpalaverit häviäisivät nautinnollisuudessaan haarukan työntämiselle pistorasiaan, joten palaaminen ajatuksista todellisuuteen ei houkuttelekaan tippaakaan. Kasvot onnistuu todennäköisesti pitämään ilmeettöminä, joskin ehkä hieman poissaolevina, mutta aivot iskevät sielun silmille jo sellaista kuvastoa, että yksityiskohdat voi lähes tuntea, maistaa ja haistaa. Omassa maailmassa olemisen syyllisyys (ja siis töihin keskittymättömyys) iskee jossain vaiheessa, mutta sen jälkeenkin palaa aatoksissaan takaisin moraalittomiin tekoihin kuin itseään kiusatakseen.
Tänään minulla oli tuollainen päivä (mikä tuskin yllätti ketään enää tuon pohjustuksen jälkeen). Vaikka aamuisen palaverin aikana päälle iskeneet mielihalut hiipuivat lopulta ja iltapäivä ja alkuilta menivätkin sujuvasti töihin keskittyessä, kotiin päästessäni idea oli ehtinyt kypsyä alitajunnan uunissa rapeaksi ja näennäisesti hetken mielijohteesta painelin toteuttamaan suunnitelmaani. Moinen julkeus ja rohkeus ei ole minulle välttämättä tavallista, mutta tänä vuonna olen muutenkin päättänyt kuoriutua vanho(illis)ista kaavuistani ja heittäytyä hedonismiin, joten en ajatellut seurauksia vaan marssin vakain askelin maksamaan minua odottavista nautinnoista. Enkä kadu.
Jotta perversioni olisi täydellinen, kuvasin tekoni tulokset. (NSFW!)
maanantai 14. kesäkuuta 2010
All I Want Is You
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
12 kommenttia:
Toi tätä seuraava kirjoitus oli tässä blogissa ensimmäinen josta en tykännyt. Ja kommentoinninkin olit estänyt. (Joku muu ehkä olisi tajunnut vinkin, mutta ehei, en minä!)
No mut hyvää sulle ja sitä neuleblogia odotellessa.
Kiitos, otan tuon kyllä kehuna. Ja kyllä kommentoida saa, mutta minun pitää vielä viime käänteessäkin esittää vaikeasti lähestyttävää...
Ihan sinua ajatellen jätin kirjoitukseen vielä piiloviestin (joka tosin ei toimi väärillä selaimilla, mutta sinähän et sellaista käytäkään).
Hihii! :)
Jaha. Luin kyllä kaiken ilman suurta vastentahtoisuutta (paitsi viimeisen viestin josta en kauheesti tykännyt). Sääli jos meet kokonaan pois. Mutta hyvää keäsnjatkoa nyt täs vaiheessa!
Jos molemmat lukijani nyt ovat tuota mieltä, täytyy vakavasti harkita sitä neuleblogia. Tosin sen aika voisi olla sitten, kun on taas sanottavaa. Viime aikoina ei tullut kyllä tehtyä meemejä tai muutakaan ns. täytettä, mutta laari tuntuu tyhjentyneen niihinkin sopivien vastausten osalta.
Täytynee kyllä esittää sellainenkin oma epäilys, että osallistuminen (lopultakin, pitkien taivuttelujen jälkeen) muihin sosiaalisiin medioihin on syönyt inspiraatiota ja tarvetta kirjoittaa tänne.
Niin, ja kiitos toivotuksista molemmille ja samat takaisin.
Vielä mä sut stalkkaan sieltä facebookista, buahahaHAHAHAA!
Rupee hei tweettaan tai jotain. Twitter on kyllä ihan perseestä, mut rupee kuitenkin. :D
Twitteriin en kyllä ole vielä taipunut, vaikka siihenkin on painostettu. En vaan edelleenkään osaa sisäistää sen erinomaisuutta.
Nassukirjasta tosiaan löydyn nykyään stalkkaamalla. Tosin helpompiakin tapoja tulee mieleen...
Parahin Doriaani,
Tällä blogilla on näennäisestä laimeudesta ja synkkyydestään huolimatta ollut hillittömät hetkensä, olen hekottanut useammin kuin varmaan sallisitkaan. Tervetuloa takaisin eetteriin heti kun motivoi jutut "hitaammin, matalammalle, heikommin".
ps. älä hei ihan vielä deletoi postauksia, täällä on jossain harvinaisen hyvää musaa, pitää käydä kopsaan nimet ja muut.
Kiitokset lämpimistä sanoista (otan kaiken sujuvasti kehuna, myös "näennäisen laimeuden"). Motivaatio saattaa palata hyvinkin pian, mutta toistaiseksi on pysytellyt vielä piilossa.
En minä itse asiassa ajatellut tätä blogia hävittää, vaikka osa teksteistä aika kuraa onkin. Jääköön tänne maatumaan. YouTube-musiikeista ainakin osa on varmasti poistettu eivätkä videot enää toimi, mutta kaikkien kappaleiden tiedot pitäisi olla postauksissa mukana.
Dorian,
osuin blogiisi vahingossa aivan sen alkuviikkoina. Silloinen ihmissuhdetilanteesi liippasi kovin likeltä omaani (tai niin ainakin tulkitsin), joten ensimmäisen puolen vuoden verran retkahdin poraamaan jokaista uutta viestiäsi lukiessani. Myöhempinä aikoina jatkoin lukemista siksi että tekstisi olivat lähes poikkeuksetta oikein viihdyttäviä. Haluan näin jälkikäteen esittää kiitokset antamastasi terapia-avusta; ilman sinua en olisi selvinnyt. (No niin, haloo - siis tottakai olisin. Silloin aikoinani olin vain niin heikossa hapessa että tuntui siltä, että en olisi selvinnyt. Hajaantukaa, täällä ei ole mitään nähtävää!)
Piffaisin bisset, mutta sattuneesta syystä se on vähän vaikeaa, joten kohotan maljan blogisi hautajaisille täältä virtuaaliavaruudesta.
Parhain terveisin,
Stanley Stalkkaaja
SS,
kiitoksia palautteesta. Melko hienoa, jos olen tuolla tavalla voinut olla avuksi - vaikka se ei tietysti ole hienoa, että sellaiseen on ollut silloin tarvetta. Mukavaa joka tapauksessa kuulla vaikuttaneensa jollain tavalla (positiivisesti), kiitokset siitä. Ja maljaa voin virtuaalisesti kilistää takaisin.
Alun perin aloin tosiaan kirjoittaa ihan vakavissani itseäni kehittääkseni ja terapeuttisessa mielessä muutenkin vakavista aiheista, mutta eipä se suunta kovin kauaa tuntunutkaan omalta. Sitten palasinkin pitkälti aiemman blogini linjaan.
Lähetä kommentti