Bliss

Joku julkea arkipäivän analyytikko on joskus kehdannut väittää, että olen negatiivinen ja synkkä ihminen enkä näe asioissa niiden valoisia puolia. Vaikka jokainen kirjoituksiani lukeva hörähtääkin mehevästi jo ajatukselle moisesta, ajattelin kuitenkin korjata moiset väärinymmärrykset ainakin seittejä keräävän verkkopäivyrini tulkinnan osalta.

On toki myönnettävä, että pelkkään ulosantiini perustuva arvio onnellisuudestani ja luottamuksestani maailman loputtomaan kauneuteen ja oikeudenmukaisuuteen saattaa päätyä väärään lopputulemaan puhtaasti tuottamani materiaalin kapeuden takia. Voi nimittäin olla, että blogiini päätyy kirjoituksia lähinnä pohjattomalta tuntuvasta v*tutuksen laarista ammennetuista aiheista. Siihen on kuitenkin olemassa aivan looginen selitys, kuten kylmästi laskelmoivien — ja usein poliisien kuulusteluihin päätyvien — ihmisten elämässä yleensä kaikelle.

Kun harrastan päivittäistä haureutta brasilialaisen naisten jalkapallojoukkueen ja sirkusponin kanssa, saatan jättää kirjoittamatta siitä. Suurin syy on tietysti siveyteni ja haluni varjella henkilökohtaista elämääni. Toisekseen on myönnettävä, että sillä hetkellä minulla on parempaakin tekemistä kuin päivittää blogiani. Kun taas maailma on minua kohtaan jälleen kerran kovin epäreilu, säästän mielikuvitusystäväni rasittavalta vinkumiseltani ja säälittävän piiperryksen sijaan naulaan totuuden teesini verkkoavaruuden heiveröisiin oviin tukevasti puskista huudellen.

Voisin selittää asian monisanaisemminkin, mutta vasen laitalinkki on juuri pääsemässä irti kahleistaan, joten päätän raporttini täältä tähän.